Julkaisu 227/2012
Haja-asutuksen jätevedet ovat Suomessa nousseet kiinnostavaksi puheenaiheeksi viimeisten
kymmenen vuoden aikana. Lisääntyneen vesivarustelun ja tihentyneen asutuksen takia useilla
viemäröimättömillä alueilla on jo vuosikymmenet kärsitty puutteellisesti puhdistettujen jätevesien
haittavaikutuksista ja riskeistä. Jotkin kunnat ovatkin vaatineet saostussäiliökäsittelyä
tehokkaampaa puhdistusta jo 1980-luvulta lähtien. Asian kuntoon saattamiseksi valtakunnan
laajuisesti on lainsäädäntöä tiukennettu 2000-luvulla kun ympäristönsuojelulaki (86/2000)
astui voimaan. Lakia tarkennettiin jätevesien osalta Valtioneuvoston asetuksella (542/2003)
talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla.
Asetuksen puhdistusvaatimukset eivät koskeneet ainoastaan uudisrakennuksia, vaan myös
olemassa olevilta järjestelmiltä edellytettiin toimia. Näille kuitenkin asetettiin 10 vuoden siirtymäaika.
Asetuksen edellyttämien toimenpiteiden toteutuminen eteni kuitenkin varsin hitaasti suhteessa
annettuun siirtymäaikaan. Syitä hitaaseen liikkeelle lähtöön ovat mm. asukkaiden pelko ylija
jopa virheinvestoinneista, hämmennystä aiheuttaneet yliaktiiviset kauppiaat, tiettyjen rajausten
epämääräisyys sekä ennen kaikkea yhteisöllisen paineen puuttuminen pienyhteisöissä
asioiden kuntoon saattamiseksi. Toistaiseksi on ollut jopa sosiaalisesti hyväksyttävää viivytellä
toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Itse lainsäädännön ja asetuksen muuttuminen
vuonna 2011 ja ennen kaikkea sen tiimoilta virinnyt keskustelu olivat omiaan hämmentämään
asukkaita entisestään. Kaikkein merkittävin haaste on kuitenkin ollut puolueettoman ja
kiinteistön tilanteeseen räätälöidyn tiedon puuttuminen – tai oikeammin neuvonnan huono
saatavuus. Lainsäädäntö ei siis sinällään paranna jäteveden käsittelyn tilaan, vaan asukkaita on
opastettava ja motivoitava toimimaan lainsäädännön vaatimalla tavalla.
Kun ympäristöministeriö kuulutti haettavaksi järjestöille suunnatun valtionavustuksen hajaasutuksen
jätevesineuvonnan toteuttamiseksi pilot-alueilla vuonna 2010, tarttuivat Suomen
Omakotiliitto ry, Suomen Kylätoiminta ry ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry toimeen
yhteisen neuvontahankkeen toteuttamiseksi. Nämä kaksi valtakunnallista haja-asutusalueiden
asukkaiden etujärjestöä sekä vesiensuojelun katto-organisaatio näkivät kiistattomia etuja toimia
yhteistyössä yhteisen tavoitteen – paremman lähiympäristön – saavuttamiseksi. Järjestöjen
paikallinen tarttumapinta on laaja ja vesiensuojeluyhdistysten kokemukset neuvonnasta
kattavat. Valtakunnallisten järjestöjen toteuttamana onnistunut toimintamalli voitaisiin ottaa
myöhemmin käyttöön myös pilot-alueiden ulkopuolelle. Näin syntyi Jässi-jätevesihanke.
Jässi-hankkessa päädyttiin toteuttamaan kokonaisvaltaista, monikanavaista neuvontaa, joka
kiinteistökohtaisen neuvonnan lisäksi sisälsi myös yleisneuvontakampanjan. Syy tähän oli neuvottavien
suuri määrä hankealueella, juuri tapahtuneet lakimuutokset sekä se, että alueella
ei vastaavaa kampanjaa ollut aiemmin tehty ja kysyntää sille oli paikallisyhdistysten piirissä
havaittu. Yleisneuvonta täydensi kiinteistökohtaista neuvontaa tarjoamalla neuvontamahdollisuuden
myös heille, jotka eivät kiinteistökohtaisen neuvonnan piiriin tällä erää päässeet.
Kiinteistökohtaista neuvontaa kohdennettiin vesiensuojelullisesti merkittäville alueille nk.
nuohoojatekniikalla.
