Julkaisu 2/2026
Jussi Vesterinen, Maria Kihlström, Erkka Laitinen, Joonas Tammivuori, Juha-Pekka Vähä
Lohjanjärvi on Uudenmaan suurin järvi ja alueen luonnon, virkistyksen ja kalatalouden kannalta keskeinen kokonaisuus. Järven ekologinen tila on pääosin hyvä, mutta erityisesti sen itä- ja eteläosat kärsivät ravinnekuormituksesta, rehevöitymisestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kuormitusta aiheuttavat ennen kaikkea Nummenjoen ja Väänteenjoen valuma alueilta tuleva maatalouden hajakuormitus, Lohjan keskustan hulevedet sekä eteläosan jätevesivaikutukset. Samalla veden lämpeneminen, tummuminen ja lyhenevät jäätalvet lisäävät sisäisen kuormituksen painetta ja muuttavat järven ekologisia prosesseja.
Lohjanjärven biologiset indikaattorit osoittavat vaihtelevaa tilaa: kasviplankton on monin osin hyvässä tilassa, mutta haitallisia sinileviä esiintyy ajoittain. Pohjaeläimistö on Karjalohjanselällä erinomaisessa kunnossa, mutta eteläosissa heikko. Vesikasvillisuus on muuttunut ravinteisuutta suosiviin lajeihin, ja vieraslaji isosorsimo on leviämässä. Kalasto on taloudellisesti arvokas ja pääosin hyvässä tilassa, mutta särkikalojen runsastumista havaitaan paikoitellen. Keskeiset Lohjanjärveen laskevat virtavedet — Karstunjoki, Eskolanoja ja Nummenjoen vesistö — ovat sekä kuormituksen että kunnostuspotentiaalin kannalta merkittäviä. Osa uomista on kunnostettu ja vaellusesteitä poistettu, mutta etenkin Nummenjoen haaroissa tarve jatkotoimille on huomattava. Myös lähialueen monet järvet ovat tyydyttävässä tai välttävässä tilassa, ja paikalliset yhdistykset ovat tehneet tärkeää mutta rajallista kunnostustyötä. Näissä järvissä ja niiden valuma-alueilla tehtävät hoito- ja kunnostustoimet palvelevat myös Lohjanjärveä.
Kuormitusmallinnusten mukaan ilmastonmuutos kasvattaa Lohjanjärven ravinnekuormitusta tulevina vuosikymmeninä, ellei erityisesti maatalouden toimenpiteitä tehosteta. Kattavat valuma aluelähtöiset toimet — kuten kosteikot, suojavyöhykkeet, peltojen rakenneparannus ja eroosion hallinta — voivat merkittävästi vähentää kuormitusta ja hillitä rehevöitymistä. Sisäisen kuormituksen hallinta eteläosissa edellyttää hapetusta ja tarkempia sedimenttiselvityksiä. Taajama-alueen hulevesiä on käsiteltävä nykyistä tehokkaammin. Tiekartta korostaa pitkäjänteisen yhteistyön, riittävien resurssien, ammattimaisen koordinoinnin ja kattavan seurannan merkitystä. Valuma-aluelähtöisillä toimilla voidaan varmistaa, että Lohjanjärvi säilyy elinvoimaisena, monimuotoisena ja virkistyskäyttöön soveltuvana myös tulevaisuudessa.