Lohikalat Karjaanjokeen

Toimenpiteet

 

Vesistövision toimenpiteiden keskiössä on jokihelmisimpukka eli raakku. Elinvoimaisen raakkukannan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi tarvitaan aktiivista ja koordinoitua vesienhoitoa ja kunnostamista vedenlaadun, elinympäristöjen ja lohikalakantojen tilan parantamiseksi ja vaellusyhteyksien palauttamiseksi.

Aikuinen Mustionjoen jokihelmisimpukka eli raakku sekä kolmen vuoden ikäisiä pikkuraakkuja vuosi istutuksen jälkeen kesäkuussa 2022. (LUVY / Juha-Pekka Vähä)

Lohikalat Karjaanjokeen vesistövision keskeiset toimenpiteet ja tavoitteet

Vaellusyhteyksien palauttaminen

Karjaanjoki oli ennen merkityksellinen vaelluskalajoki. Valuma-alueen maankäytön ja vesivoiman hyödyntämiseksi vesistön jokia ja puroja on padottu. Vesistöalueella on kymmeniä vaellusesteitä väärin asennetuista tierummuista voimalaitospatoihin.

Pienimpien vaellusesteiden määrää ei tiedetä tarkkaan, mutta toiminnassa olevia vesivoimalaitoksia on kuusi, joista neljä alimmalla jokiosuudella Mustionjoessa. Muita voimalaitospatoja ovat Massakosken voimalaitos Karjaanjoessa Karkkilassa ja Nummenkosken vesivoimala Nummenjoessa Lohjalla.

Vesistövision tavoitteena on palauttaa lohikalojen vaellusyhteys kokonaan Itämereltä aina latvavesistöihin asti. Vaellusesteiden poistaminen voidaan tehdä rakentamalla ohitusuoma (tekninen tai luonnonmukainen) padon ohi tai purkamalla pato osittain tai kokonaan.

Vesistövision ensimmäisellä kaudella (2016–2021) rakennettiin Mustionjoen kahteen alimpaan voimalaitospatoon kalatiet. Myös ylempänä vesistössä rakennettiin ohitusuomia ja purettiin pienempiä patoja sekä kunnostettiin siltarumpuja vaellusyhteyksien palauttamiseksi. Tätä työtä jatketaan Lohikalat Karjaanjokeen 2030 -vesistövisiossa.

Seuranta on tärkeä osa vesistökunnostustoimintaa, mitä vaellusyhteyksien palauttaminen ja kalatierakentaminenkin ovat. Rakennettujen kalateiden seuraaminen ja toimivuuden arviointi on tärkeää, jotta tarvittaessa voidaan hienosäätää tai muuttaa käytänteitä kalatien toimivuuden parantamiseksi. Kalatiellä liikkuvien kalojen määrää seurataan kalalaskurilla ja kameroilla.

Mustionjoki tarjoaa myös erinomaiset olosuhteet tutkia, kehittää ja lisätä kokemuksia ja tietoa kalojen kulkumahdollisuuksista parantavista rakenteista. Tutkimukset ja seurannan tulokset ovat jo antaneet uutta tietoa kalateiden toimivuudesta ja kalojen käyttäytymisestä rakennetussa joessa, mutta tutkimuksia ja kehitystyötä on jatkettava. Erityisenä kehittämiskohteena Mustionjoella on Billnäsin kalatie ja siihen liittyvä ohjainrakenne, jolla alasvaeltavia kaloja ohjataan kalatiehen.

Tunnettuja ja kunnostettuja, isoja ja pieniä vaellusesteitä tierummuista voimalaitospatoihin on Karjaanjoen vesistössä kymmeniä.

Lohi- ja vaelluskalakantojen elvyttäminen

Vaelluskalakantoja pyritään elvyttämään ja palauttamaan Karjaanjokeen tuki- ja palautusistutuksin. Alkuperäinen lohikanta on Karjaanjoesta hävitetty 1950-luvulla. Lohikantaa yritetään palauttaa istuttamalla Mustionjokeen Kymijoen lohta. Karjaanjoen taimenkanta on säilynyt osin alkuperäisenä vesistön latvoilla. Siitä on perustettu viljelykanta Laukaan kalanviljelylaitokselle, mistä vuosittain saadaan taimenenpoikasia istutettavaksi takaisin vesistöön.

Kalaistutuksia Karjaanjoen vesistön alueella tehdään osana MUSKALAT-hanketta, mihin on saatu rahoitusta Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta. Kalaistutuksia rahoittaa myös Tammisaari-Pohjan kalatalousalue.

Mustionjoen raakun pelastaminen

Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku voi elää jopa 200-vuotiaaksi. Se kasvaa hitaasti ja lisääntyy verkkaisesti. Mustionjoessa elää Suomen eteläisin raakkupopulaatio, joka on nopeasti häviämässä. Mustionjoen raakut eivät olleet lisääntyneet vuosikymmeniin. Vuonna 2010 niitä oli jäljellä noin 3 000 ja vuonna 2020 enää arviolta 1 100 – 1 200 yksilöä. Valtakunnallisessa EU:n LIFE-ohjelman rahoittamassa Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2021) onnistuttiin kuitenkin laitoskasvatuksen avulla auttamaan Mustionjoen raakkukantaa lisääntymään. Ensimmäiset uudet sukupolvet kasvavat nyt joessa ja laitoksessa. Raakun akuutit pelastamistoimet ja laitoskasvatus antavat lisäaikaa sen elinympäristöntilan parantamiseen.

Raakut tarvitsevat virtaavaa, puhdasta vettä ja puhtaan sorapohjan. Lisäksi ne tarvitsevat isäntäkaloja, lohia tai taimenia, joiden kiduksissa raakkujen glokidio-toukat kehittyvät pieniksi simpukoiksi ennen kuin pudottautuvat pohjaan kasvamaan. Tästä syystä myös lohikalojen elinkierron ja luontaisen lisääntymisen turvaaminen on elinarvoisen tärkeää.

Raakun pelastamistyöt jatkuvat ja niistä voit lukea lisää RAAKKU OHOI! -hankkeen sivulta.

Elinympäristöjen kunnostukset

Vesivoiman, metsätalouden ja maataloustoiminnan harjoittamisen vuoksi jokia, puroja ja pienempiä noroja on Karjaanjoen vesistöalueella perattu, kaivettu ja suoristettu satoja kilometrejä. Virtavesikutuisten kalojen, simpukoiden ja muiden virtavedestä riippuvaisten lajien elinympäristöjä on hävitetty runsaasti, kun koskia on hävitetty patoamalla tai perkaamalla.

Virtavesikunnostuksilla voidaan ennallistaa uoman ominaisuuksia ja palauttaa uomaa lähemmäs luonnontilaa. Se tehdään muuttamalla uoman rakennetta, veden ohjausta ja virtausta. Samalla parannetaan virtavesistä riippuvaisten lajien elinympäristöjä.

Virtavesien kunnostamisesta ja käytännön toimenpiteistä löytyy kattavasti tietoa virtavesikunnostuskurssin materiaalipankista.

Vuosina 2022–2024 virtavesikunnostuksia toteutetaan osana LUUVIRSU-hanketta. Siinä keskitytään kunnostamaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa mainittuja virtavesikohteita. Puroja ennallistetaan myös valtakunnallisessa pienvesi-HELMI-hankkeessa.

Virtavesikunnostuksien toteuttamiseksi on saatu hankerahoitusta Uudenmaan ELY-keskukselta. Nykyisen virtavesikunnostuksia toteuttavan LUUVIRTA-hankkeen toiminta-aika kestää vuoteen 2026 asti.

Vedenlaadun parantaminen ja seuranta

Karjaanjoen vesistöalueella järvien ja jokien ekologinen tila on viimeisimpien arvioiden mukaan pääosin hyvä. Vesistöjen tilaa ja veden laatua heikentävät kuitenkin mm. teollisuuden, asutuksen sekä erityisesti maatalouden ravinne- ja kiintoainekuormitus. Liiallisen ravinnekuormituksen johdosta rehevöitymisen haittavaikutukset, kuten veden pinnalla kelluvat sinilevälautat, järvenpohjan happikato, rantojen umpeenkasvu, virtavesien liettyminen ja kalaston muuttuminen, ovat arkipäivää monessa vesistössä.

Karjaanjoen vesistöalueella pintavesien tilaa ja vedenlaatua parannetaan edistämällä suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja kaksitasouomien rakentamisen lisäksi talviaikaisen kasvipeitteisyyden, kerääjäkasvien, elinvoimaisen maaperäeliöstön ja yleisesti maan kasvukunnosta huolehtimista. Näitä toimenpiteitä on edistetty jo vuosia mm. Hiidenveden kunnostus -hankkeessa.