Julkaisu 80/1998
Uusimman Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailuohjelman mukaan (Ranta 1996) pohjaeläimet tutkitaan vuosittain neljältä koskialueelta ns. intensiiviasemilta ja sen lisäksi laajemmin joka viides vuosi, jolloin mukana on neljä muuta koskiasemaa sekä alueen järvet Björnträsk, Tjusträsk ja Vikträsk. Vuonna 1997 pohjaeläimistö tutkittiin suppeamman ohjelman mukaisesti neljän kosken intensiiviasemilta.
Kyseessä oli nyt kolmas perättäinen tutkimusvuosi. Jokavuotinen pohjaeläinnäytteenotto mahdollistaa tehokkaan biologisen seurannan vesinäytteenottoihin perustuvan vedenlaatuseurannan tueksi. Tutkimuksen tavoitteena oli kertoa joen tila vuonna 1997 ja kuvata siinä mahdollisesti tapahtuvaa kehitystä vuodesta 1991 lähtien. Vertailuaineistona käytettiin Siuntionjoelta aikaisemmin tehtyjä yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksia vuosilta 1991 (Mettinen 1992), 1995 (Mettinen 1996) ja 1996 (Mettinen 1997). Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailuun osallistuvat kuormittajat ja niiden tarkkailuvelvoitteet ilmenevät vesistöraportista (esim. Ranta ja Jokinen 1997).
Pohjaeläimistä käsittää lukuisia vesiekasysteemiin kuuluvia lajeja hyvin erilaisista eläinryhmistä. Suurin osa lukeutuu hyönteisiin (Insecta), joiden elinkierrosta lähes koko aika kuluu vedessä. Vain pohjaeläinhyönteisten aikuisvaiheen lyhyen parittelujakson (lentoajan) aikana niitä tavataan muualla, yleensä silloinkin välittömästi vesistöjen läheisyydessä.Tyypillisiä virtavesien hyönteisiä ovat monenkirjavat sirvikkäät eli vesiperhoset (Trichoptera), joista tavallisimmat voi oppia tunnistamaan niiden taidokkaasti rakentamien suojaputkien tai pyyntivälineiden perusteella. Surviaiset eli päivänkorennot (Ephemeroptera) viettävät aikuistuessaan häälennolla ilmassa kenties vain päivän tai pari, mistä ne ovat saaneet nimensäkin. Nekin siis elävät suurimmaksi osaksi toukkana vedessä ruokaillen, kasvaen suuremmaksi, jolloin aina välillä pieneksi käynyt toukkanahka on vaihdettava väljemmäksi seuraavaa kasvupyrähdystä varten. Koskikorennot (Plecoptera) ovat yleensä puhtaiden koskien vakioeläimistöä, arvokkainta aatelia. Niiden lajimäärä lisääntyy, mitä puhtaampaa vesi on ja mitä pohjoisemmaksi Suomea siirrytään.
Surviaissääsket (Chironomidae) ovat ehkä tunnetumpia järvistä, mistä niistä suurimpia lajeja käytetään pilkkisyöttinä. Virtavesistä löytyy samoja surviaissääskilajeja kuin järvistäkin, mutta niiden lisäksi varsinkin Ortthocladiinae alaheimassa on vain virtavesiin erikoistuneita, vaikeasti tunnistettavia lajeja. Tunnettuja ovat kiusallisen purevat mäkäräiset (Simuliidae) ja polttiaiset (Ceratopogonidae), jotka aikuisina sekoitetaan usein keskenään. Monet sudenkorennot (Odonata) ovat aikuisina viehättävän värikkäitä jopa keijumaisen kepeitä ja hohtavia kiiltävine siipineen, mutta toiset taas ovat varsinaisia petoja, jotka röyhkeästi voivat syöksyä kohti tarkkailijaa pyydystymään tämän olkapäällä lepäilevää vesiperhosta tai päivänkorentoa. Vedessä toukkina nämäkin elävät – lajista riippuen – varsin pitkiä aikoja, jopa useita vuosia. Suurikokoisimmat näistä petohyönteisten toukista saattavat siekailematta pistää poskeensa kalan- tai sammakonpoikasiakin.
