Julkaisu 70/1997
Siuntion asemanseudun keskuspuhdistamo ja Störsvikin vapaa-ajanalueen paikallinen puhdistamo lopetti toimintansa vuoden 1995 lopulla. Tämän jälkeen jätevedet on käsitelty uudessa Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamossa, joka laskee jätevedet mereen Pikkalanlahteen eikä Siuntionjokeen kuten aikaisemmin. Samalla Siuntion kunta jäi pois Siuntionjoen vesistön kalataloudellisesta yhteistarkkailusta, mitä korvaamaan laadittiin oma Siuntion kunnan Pikkalan keskuspuhdistamon kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Myös pohjaeläintutkimus uusittiin osaksi uutta tarkkailuohjelmaa (Ranta 1995). Pikkalanlahden tilaa, lähinnä sen itäistä ja eteläistä osaa on jo pitkään seurattu yhteistarkkailuna (Oy Vesi Hydro Ab, ks. esim. Sauvonsaari ja Vaajakorpi 1996), jossa mukana ovat Pikkalanlahden muut pistekuormittajat Kirkkonummen kunta, Oy Nokia Ab, Puolustusministeriö/Upinniemen varuskunta ja Porkkalan Sokeripuhdistamo Oy. Siuntion osalta tarkkailuohjelma on laadittu mahdollisimman yhteneväiseksi em. yhteistarkkailun kanssa siltä varalta, että Siuntion kunta myöhemmin liittyisi mukaan yhteistarkkailuohjelmaan, mikä kokonaisuuden kannalta olisi varmasti sekä Pikkalanlahden että kuormittajien yhteinen etu.
Pohjaeläimiä on jo pitkään käytetty vesien tilan ja siinä tapahtuvien muutosten ilmentäjänä. Velvoitetarkkailuissa huomion kohteena on erityisesti ollut paljain silmin havaittavat makroskooppiset pohjaeläimet. Suhteellisen paikallaanpysyvinä ja pitkäikäisinä niihin ”kertyy” tietoa pidemmältä ajalta kuin vain näytteenottohetkeltä (Hellawell 1978). Pohjaeläimistötutkimukset laajentavat tietoamme erityisesti vesialueille tärkeään elementtiin, pohjaan ja sen läheiseen vesikerrokseen, jossa erilaisen kuormituksen tärkeimmät tuntomerkit usein ovat. Voidaankin sanoa, että pohjaeläimistötutkimukset antavat tarpeellista lisätietoa vesiemme pohjan tilasta sen tiedon ohella, jonka saamme tutkittaessa vesinäytteitä.
Pohjaeläimiksi kutsutaan kaikkia niitä pieneläimiä, jotka ovat sopeutuneet elämään vesiympäristössä ainakin elinkiertonsa jossakin vaiheessa. Näitä ovat esimerkiksi monien hyönteisten, kuten surviaissääskien (Chironomidae) toukat, jotka aikuistuessaan lentokykyisenä lisääntyvät ja pyrkivät levittäytymään uusille vesille. Vesielämään kokonaan sopeutuneita pohjaeläimiä ovat monet erityisesti murtovesillemme tyypilliset äyriäiset (Crustacea), esimerkkinä rannassa yleiset leväkatkat (Gammarus spp.) Simpukoista tunnetaan yleensä parhaiten merialueellamme liejusimpukka (Macoma baltica) ja sinisimpukka (Mytilus edulis). Muita tärkeitä pohjaeläimiä ovat lisäksi rantojen pienet sukkulakotilot (Hydrobia spp.), monisukamadot (Pygospio elegans ja Nereis diversicolor) ja myös syvällä esiintyvät harvasukamadot (Oligochaeta). Edellä mainittujen ja monien muiden eläinlajien ja -ryhmien ympäristövaatimukset tunnetaan varsin hyvin, mistä syystä ne ilmentävät (indikoivat) olemassaolollaan tai runsaudenvaihtelullaan pohjan tilassa tapahtuvia muutoksia.
