Julkaisu 66/1997
Lohjan kaupungin keskustan läheisyydessä sijaitsevan Aurlahden pohjaeläintaksonien (ryhmien) vähäinen määrä ja taksonisto ilmensi vuonna 1996 edelleen pohjan eutrofiaa eli rehevyyttä. Surviaissääskistä (Chironomidae) lasketut Chironomidi-indeksin arvot ovat olleet vuodesta 1992 lähtien jokseenkin samansuuruisia ilmentäen myös pohjan eutrofiaa. Lajistossa runsaimpina esiintyivät Procladius suvun petotoukkien ohella Chironomus riparius ja C. muratensis surviaissääsken toukat sekä kestävät Potamothrix/Tubifex harvasukamadot.Taksonien lukumäärä on vaihdellut jonkin verran eri vuosina, mutta tämä on johtunut todennäköisesti luonnollisista kannanvaihteluista (mm. säätekijöiden vaikutuksista lisääntymistuloksiin ja yksilöiden esiintymiseen) pikemminkin kuin todellisista muutoksista pohjan tilassa. Tutkituilla alueilla pohja on häiriintyneessä tilassa eikä selvää muuttumista parempaan ole havaittavissa ainakaan vuodesta 1983 lähtien.
Lohjanjärven eteläosassa Kyrköfjärdenin osa-alueella, josta Lohjanjärven vedet virtaavat Mustionjokeen, pohjaeläimistö ilmentää myös heikkoja oloja pohjalla. Syvänteellä vuonna 1995 aloitettu ilmastus ei ole vaikuttanut toivotulla tavalla ja pohjaeläimistössä vallitsevat edelleen harvat kestävät taksonit, kuten Potamothrix/Tubifex harvasukamadot, sulkahyttysen toukat (Chaoborus flavicans) ja Chironomus-suvun surviaissääsken toukat. Chironomidi indeksien mukaan syvänteen pohja on eutrofinen (rehevä), välisyvyydessä ja rannassa mesoeutrofinen (lievästi rehevä). Alueelle kohdistuva pistekuormitus heikentää selvimmin syvänteen pohjan tilaa, joka oli viime vuonna voimakkaan häiriintynyt ja vaihdellut viime vuosina vain vähän häiriintyneen ja ajoittain järkkyneen tilan välillä. Pohjan tila on Kyrköfjärdenillä selkeästi heikompi kuin Aurlahdella.
Karjalohjanselkä on suurista pistekuormituslähteistä kaukana sijaitseva suuri lahtialue Lohjanjärven luoteisosassa. Vuonna 1996 lajistoon kuului useita vaativia tai melko vaativia (oligotrofian ja mesotrofian) ilmentäjälajeja, kuten valkokatka (Pontoporei affinis), okakatka (Pallasea quadrispinosa) ja harvasukamadoista Psammoryctides barbatus ja Peloscolex ferox. Taksoneita oli sekä syvänteessä (40 m) että välisyvyydessä (24 m) syvyyteen nähden runsaasti. Myös chironomidi-indeksien mukaan Karjalohjanselän syvänne ja välisyvyys (profundaali) erottuu tutkituista alueista selvästi; pohja oli vuonna 1996 oligo-mesotrofinen (karu-keskimääräinen) mitä se on ollut myös koko 1990-luvun. Pohja oli häiriöherkässä tilassa, mutta ei häiriintynyt. Rannassa pohjaeläimistö oli melko monimuotoinen ja chironomidi-indeksin mukaan mesotrofinen/mesoeutrofinen (keskimääräinen/lievästi rehevä). Indeksivertailu vuosina 1989, 1992, 1995 ja 1996 antaa kuitenkin viitteitä lievästä rannan rehevöitymiskehityksestä, joka voi olla myös seurausta näyteaseman paikan muuttumisesta kahdessa viime tutkimuksessa.