Julkaisu 65/1997
Hiidenveden ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen yhteistarkkailu koostui vuonna 1996 fysikaalis-kemiallisista vesianalyyseistä, sekä Hiidenveden osalta myös levien biomassaa mittaavan a-klorofyllin määrittämisestä. Hiidenveden kunnostukseen liittyen lisättiin yhteistarkkailuun joitakin lisätutkimuksia Vanjoella, Vihtijoella ja myös itse järven alueella.
Hiidenveden kokonaiskuormituksesta suurin osa on peräisin hajakuormituksesta, joka tulee pääasiassa järveen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen kautta. Vuonna 1996 Hiidenveden fosforin kokonaiskuormituksesta noin 51 % tuli Vanjoesta ja noin 36 % Vihtijoesta. Fosforin kokonaiskuormitus on laskenut 1980-luvun lopun tilanteesta (vuoden 1988 fosforikuormitus noin 100 kg/d, vuoden 1996 fosforikuormitus noin 60 kg/d). Suhteellisesti eniten on vähentynyt pistekuormitus, jolloin hajakuormituksen merkitys järven kuormittajana korostuu. Pistemäisen fosforikuormituksen osuus koko järven fosforikuormituksesta on tällä hetkellä vain pari prosenttia.
Tutkimusalueen pistekuormitus koostui tarkastelujaksolla pääosin Karkkilan jätevesistä (Vanjoen alue) ja Vihdin kirkonkylän jätevesistä (Kirkkojärven alue) yhteenlasketun osuuden ollessa noin 99 % kokonaismäärästä. Pienillä kuormittajilla (Hopeaniemi, Hiidenpirtti, Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos) on merkitystä lähinnä paikallisesti.
Vesistön kannalta merkittävintä 1990-luvun pistekuormituksen kehittymisessä on ollut fosforikuormituksen aleneminen, myös BHK7-kuormitus on alentunut. Vuonna 1996 puhdistamot toimivat varsin tasaisesti, joskaan kaikkia lupaehdoissa esitettyjä vaatimuksia ei kaikkien puhdistamojen osalta kyetty täyttämään. Suurin ongelma vuonna 1996 oli edellisvuosien tapaan Karkkilan hulevesien suuri määrä; märkinä kausina hulevettä joutuu jäteveden joukkoon, jolloin vesimäärä kasvaa yli puhdistamon kapasiteetin.
