Valitse sivu

Julkaisu 38b/1994

Veden laatua on jo pitkään seurattu fysikaaliskemiallisten vesianalyysien avulla. Perinteeksi on jo muodostunut näiden lisäksi monet biologiset seurantatutkimukset, joissa tarkas­tellaan esim. vesi- ja rantakasvillisuuden, kasviplanktonin ja pohjaeläimistön muuttumista vuosien välillä. Uusimmissa yleisohjeissa velvoitetarkkailusta (Vuoristo (toim.) 1992) koroste­taan entisestään tarkkailualueiden eloyhteisöjen tuntemusta. Pohjaeläimet ovat oivallinen tutkimuskohde vesistöjen tilan seurannassa. Suhteellisen pitkäikäisinä ja paikallaanpysyvinä ne ilmentävät vesistön tilassa ja erityisesti pohjan tilassa tapahtuvia muutoksia pidemmältä ajalta kuin vain näytteenotto­hetkeltä (Hellawell 1978).

Pohjaeläinten merkitys on suuri paitsi veden laadun erin­omaisena kuvaajana myös toiminnallisena osana koko ve­siekosysteemiä. Kalastajat arvostavat pohjaeläimiä monien ns. arvokalojen ravintolähteenä ja hydrobiologi yhtenä monimuo­toisena eliöryhmänä, jonka elinolosuhteet pitäisi turvata siinä kuin muidenkin eliöiden — Rion ympäristokonferenssin päätöslauselmien mukaisesti.

Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren yhteistarkkailussa makros­kooppiset pohjaeläimistötutkimukset ovat olleet mukana ainakin vuodesta 1976 lähtien (ks. Helminen ja Lönnqvist 1980). Tässä tutkimuksessa esitetään vuoden 1993 tulokset, joita verrataan lähinnä edelliseen tutkimukseen (Rissanen 1990), mutta myös muihin tutkimuksiin vuodesta 1979 lähtien (Helminen ja Lönnqvist 1980, Kalliola 1986, Holmberg ja Helminen 1988). Tämä pohjaeläintutkimus liittyy samanaikaisesti julkaistavaan yhteistarkkailuraporttiin (Mettinen ym. 1994).

Mukana seurannassa oli nyt supistetulla ohjelmalla yhteistark­kailuun liittyvänä Fundia Oy Ab:n Koverharin rauta- ja teräs­tehdas, jonka merialueen pohjaeläimistön tilaa on aikaisemmin seurattu erikseen vuodesta 1982 lähtien (Holmberg 1983, Holm­berg ja Kalliola 1987, Kalliola 1987, Holmberg, Jokinen ja Vahtera 1992).