Julkaisu 38a/1994
Vuonomainen Pohjanpitäjänlahti ja saaristoinen Tammisaaren edustan merialue muodostavat yhdessä ainutlaatuisen makean veden ja suolaisen veden kokonaisuuden, jonka tutkimisella on jo pitkät perinteet. Alue kuuluu lähes kaikkiin Suomen vesistöjä koskeviin suojelusuunnitelmiin.
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (aikaisemmin Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry) on suorittanut velvoitetarkkailua alueella vuodesta 1979 lähtien. Vuosi 1993 oli neljän vuoden välein toistettava ns. laajennetun tutkimuksen vuosi, johon kuului jokavuotisten fysikaalis-kemiallisten tutkimusten ja klorofylli-a mittausten lisäksi biologisia tutkimuksia, kuten kasvillisuus-, kasviplankton-, pohjaeläintutkimukset sekä sedimentin- ja simpukoiden raskasmetallitutkimukset.
Tässä vuosiyhteenvedossa tarkastellaan eräiden parametrien osalta tarkkailualueen vesistön tilassa tapahtunutta pitkänajan muutosta, osatutkimuksista ja parametristä riippuen myös viimeisten 5-10 vuoden ajalta.
Vuosi alkoi lauhana useimpien edellisten vuosien tapaan. Kesällä oli kuitenkin tavallista kylmempää ja loppuvuosi jatkui myös keskimääräistä hieman koleampana. Sadanta oli keskimääräistä vähäisempi, Pohjan-Hangon seudulla elokuussa satoi poikkeuksellisen runsaasti, toisaalta toukokuu ja erityisesti marraskuu olivat tavallista kuivempia.
Poikkeuksellisen säätilan vuoksi Mustionjoen keskivirtaama oli vuonna 1993 pitkäaikaiskeskiarvoa alhaisempi ja myös alhaisempi kuin aikaisempina viitenä vuotena. Virtaamavaihtelut olivat vuonna 1993 tavallista suurempia mutta lauhan sään vuoksi useiden edellisten vuosien tapaan (vuodesta 1988) kasvoivat lumen sulamisesta johtuen jo vuoden alusta tammi-helmikuussa. Vuonna 1993 virtaamat olivat pieniä myös keväällä ja alkukesästä vähäsateisuudesta johtuen.
Merenpinta vaihteli vuonna 1993 pääsääntöisesti tavanomaisissa rajoissa. Jää peitti suurinta osaa Pohjanpitäjänlahtea ja Tammisaaren edustaa vain noin kuukauden helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin.
