Julkaisu 37b/1994
Pohjaeläimiksi kutsutaan kaikkia niitä pieneläimiä, jotka ovat sopeutuneet elämään vesiympäristössä ainakin elinkiertonsa jossakin vaiheessa. Näitä ovat esimerkiksi monien hyönteisten, kuten surviaissääskien (Chironomidae) toukat, jotka aikuistuessaan lentokykyisenä lisääntyvät ja pyrkivät levittäytymään uusille vesille. Vesielämään kokonaan sopeutuneita pohjaeläimiä ovat monet erityisesti murtovesillemme tyypilliset äyriäiset (Crustacea), esimerkkeinä rannassa leväkatkat (Gammarus) syvemmällä valkokatka (Pontoporeia affinis) ja siiroihin kuuluva suurikokoinen kilkki (Saduria entomon). Simpukoista tunnetaan yleensä parhaiten merialueellamme liejusimpukka (Macoma baltica) ja sinisimpukka (Mytilus edulis). Muita tärkeitä pohjaeläimiä ovat lisäksi rantojen pienet sukkulakotilot (Hydrobia spp.), monisukamadot (Pygospio elegans ja Nereis diversicolor) ja myös syvällä esiintyvät harvasukamadot (Oligochaeta).
Pohjaeläimiä on jo pitkään käytetty vesien tilan ja siinä tapahtuvien muutosten ilmentäjänä. Velvoitetarkkailuissa huomion kohteena on erityisesti ollut paljain silmin havaittava makroskooppinen pohjaeläimistö, jonka muuttumista tälläkin tarkkailualueella on seurattu. Suhteellisen paikallaanpysyvinä ja pitkäikäisinä niihin ”kertyy” tietoa pidemmältä ajalta kuin vain näytteenottohetkeltä (Hellawell 1978). Pohjaeläimistö tutkimukset laajentavat tietoamme erityisesti vesialueille tärkeään elementiin, pohjaan ja sen läheiseen vesikerrokseen, jossa erilaisen kuormituksen tärkeimmät tuntomerkit usein ovat.
Tämä pohjaeläintutkimus kuuluu osana Hangon ja Bengtsårin vesien laajempaa biologista tarkkailua. Aikaisemmin vastaavanlaisia tutkimuksia on tehty jo pitkään kolmen vuoden välein, viimeksi vuonna 1989 (Katajisto 1990). Käsillä olevassa tutkimuksessa paapaino on vuoden 1993 aineiston käsittelyssä. Tarkoituksena on kertoa, mikä on pohjan ja sen läheisen vesikerroksen tila tutkimusalueilla. Tämän lisäksi pyritään luomaan kuva siitä, miten pääpiirteissään tila on kehittynyt vuodesta 1976 lähtien, vaikka menetelmäerot eri vuosien tutkimuksissa osaltaan vaikeuttavat arvioinnin tekoa. Tutkimukset, joihin vuoden 1993 tuloksia verrataan, ovat Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistys ry:n (nyk. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry) tekemät Hangon kaupungin jätevesien kalatalousselvitykseen liittyen vuonna 1980 (Helminen ja Lönnqvist 1981) ja yhteistarkkailututkimukset vuosilta 1983 (Holmberg ym. 1984), 1986 (Kalliola 1987) ja 1989 (Katajisto 1990). Hangon merialueelta tuloksia verrataan lisäksi Vesi-Hydro Oy:n tekemiin velvoitetutkimuksiin vuosilta 1976 (Sauvonsaari 1977), Visko Oy:n alueelta vuodelta 1973 ja 1974 (Sauvonsaari 1974) ja Forcit Oy:n alueelta vuodelta 1980 (Takatalo ja Vaajakorpi 1981).
