Julkaisu 29a/1993
Hiidenveden ja eräiden siihen laskevien vesistönosien yhteistarkkailu toteutettiin vuosina1990-92 ohjelman mukaisesti. Vuosi 1992 oli ns. laajemman tarkkailututkimuksen vuosi, jolloin mukana olivat veden fysikaalis-kemiallisten tutkimusten lisäksi myös kasviplankton- ja pohjaeläinselvitykset. Sää- ja virtaamaolosuhteiltaan jakso poikkesi normaalista: sää (etenkin alkuvuodesta) oli kaikkina kolmena vuotena normaalia lämpimämpi ja vuotuiset keskivirtaamat olivat pitkän ajan keskiarvoja suuremmat.
Hiidenveden pistekuormitus koostui tarkastelujaksolla pääosin Karkkilan jätevesistä (Vanjoen alue) ja Vihdin kirkonkylän jätevesistä (Kirkkojärven alue) yhteenlasketun osuuden ollessa yli 95 % kokonaismäärästä.
Jäteveden määrä on viimeisten viiden vuoden aikana pysynyt suunnilleen entisellään. Määrä vaihtelee kuitenkin voimakkaasti vuoden eri aikoina riippuen hydrologisista tekijöistä. Vesistön kannalta merkittävintä on ollut fosforikuormituksen aleneminen. Suurin yksittäinen parannus oli Rastex Oy:n kuormituksen päättyminen vuoden 1990 aikana.
Karkkilan Pyhäjärveen laskevan Saavajoen veden laatu on ruskeaa ja humuspitoista, mutta laadultaan pääosin tyydyttävää, ajoittain veden hygienisen laadun heikkeneminen ilmentää kuitenkin kuormitusta.
Vanjoen suurin kuormituslähde on maatalouden hajakuormitus. Veden laatu heikkenee paikallisesti Karkkilan jätevedenpuhdistamon vaikutuksesta. Joen biokemiallinen hapenkulutus ja bakteeripitoisuudet ovat ajoittain suuria myös joen muilla alueilla. Näitä kuormituslähteitä ei ole selvitetty. Vanjoen osuus Hiidenveden kokonaiskuormituksesta on n. 60%.
Vihtijoen Hiidenveteen tuoman ravinnekuormituksen osuudeksi on arvioitu noin 30 % järven kokonaiskuormituksesta. Joen tuomalla kuormituksella on oleellinen osuus Kirkkojärven rehevöitymisessä. Vihtijoen ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat yleensä suuremmat kuin Saava- ja Vanjoessa.
Hiidenveden veden laatu vaihtelee alueittain: suuri selkäalue on varsin hyvälaatuinen, mutta kapeiden salmien erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat muuta järveä selvästi rehevämpiä. Rehevyys näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina, happikatoina ja leväkukintoina.
Yhteistarkkailun puitteissa tehdyt kasviplankton-, pohjaeläin- ja kalastatutkimukset tukevat vesianalyysein saatua kuvaa Hiidenveden ja siihen laskevien jokivesien tilasta: yleisesti aluetta voidaan luonnehtia reheväksi. Eri vesistönosien välillä on kuitenkin eroja rehevyysasteessa. Kaikissa ryhmissä puhtainta vettä suosivat lajit viihtyvät jokien yläosilla ja Hiidenveden selkäalueella, rehevöitymisestä hyötyvät tai sitä sietävät lajit viihtyvät jokien alaosilla ja Hiidenveden Kirkkojärvessä ja Mustionselällä.
