Julkaisu 29b/1993
Vesinäytteiden antamien fysikaalis-kemiallisten tietojen lisäksi monenlaiset biologiset tutkimukset kuuluvat vesistöjen tilan seurantatutkimuksiin. Ihmistä biologisena olentona kiinnostanee jo sinänsä, miten eläimet ja kasvit ”pärjäävät” vesissämme, jonka tilaa ihmisen oma toiminta on monin paikoin muuttanut huonompaan suuntaan. Jätevesien johtaminen veteen, maa- ja metsätalouden aiheuttama hajakuormitus, vesistön säännöstelystä aiheutuvat vedenkorkeuden muutokset, perkaukset, ojitukset ja muu vesirakentaminen ovat esimerkkejä toiminnoista, jotka väistämättä jättävät jälkiä vesiluontoon. Vesien monipuolinen pohjaeläimistö tarjoaa mahdollisuuden tällaisten toimintojen vaikutusten seurantaan, sillä paikallaanpysyvinä ja suhteellisen pitkäikäisinä niihin kertyy, ”kumuloituu” ajan kuluessa tietoa ympäristömuutoksista.
Pohjaeläimiksi kutsutaan kaikkia niitä pieneläimiä, jotka ovat sopeutuneet elämään vesiympäristössä ainakin elinkiertonsa jossakin vaiheessa. Näitä ovat esimerkiksi monien hyönteisten (lnsecta) toukat, jotka alkuistuessaan lentokykyisenä lisääntyvät ja pyrkivät levittäytymään uusille vesille. Vesielämään kokonaan sopeutuneita pohjaeläimiä ovat monet katkat (Amphipoda), harvasukamadot (Oligochaeta), kotilot (Gastropoda) ja simpukat (Pelecypoda). Pohjaeläinten ympäristönä ovat kaikenlaisten virtavesien, ns. seisovien vesien, makeiden ja suolaisten vesien pohjat pikku lähteistä valtameriin saakka, joissa ne ovat tärkeä lenkki ravintoverkossa kuluttajina ja ravinnon kohteena mm. monille arvokaloille. Näissä kaikissa ympäristömuutokselle löytyy ilmentäjänsä vesien pohjaeläimistöstä. Tämä näkyy erityisesti vain tietyissä, rajoittuneissa oloissa menestyvien lajien ns. pohjan tilan ilmentäjä- eli indikaattorilajien puuttumisena tai yksilömäärien muutoksina tutkimusalueilla. Ympäristötekijät vaikuttavat yhdessä samanaikaisesti, minkä vuoksi yksittäisen ympäristötekijän erottaminen ei aina ole helppoa, joskaan ei välttämättä tarpeellistakaan. Tukea pohjaeläintutkimuksilla antavat tarkkailujakson tiedot veden fysikaalis-kemiallisesta laadusta sekä muut havainnot tutkimusaluealla ja sen lähiympäristössä.
Tässä tutkimuksessa esitetään Hiidenveden (Hiidenvesi, Mustionselkä ja Kirkkojärvi) ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen pohjaeläintutkimukset uusitun ja 3.12.1991 Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän ohjelman (kirje no 521/500 Hevy 1991) mukaisesti. Tämä tutkimus liittyy samanaikaisesti ilmestyvään yhteenvetoraporttiin (Ranta, Jokinen ja Kuosa 1993).
Hildenveden pohjaeläimistöä ovat aikaisemmin tutkineet Vihdin Kirkkojärven kalataloudelliseen tarkkailuun kuuluvana Helminen ja Muttilainen (1985 ja 1988) vuosilta 1983 ja 1987, Kalliola (1986) vuodelta 1985. Vanjoelta vastaavanlaisia tarkkailututkimuksia on vuosilta 1978 (Helminen ja Lönnqvist 1980), 1985 (Kalliola 1987) ja 1989 (Mattinen 1990) ja Vihtijoelta vuosilta 1985 (Kalliola 1986), 1988 (Helminen ja Muttilainen 1989) ja 1989 (Marttinen 1990).
