Julkaisu 281/2017
Mustionjoella merkittiin sisäisillä radiolähettimillä 100 lohen vaelluspoikasta eli smolttia toukokuussa 2017. Lähetinkalat vapautettiin Mustionjoen vesivoimalaitosten (Mustionkoski, Peltokoski, Billnäs, Åminnefors) yläpuolelle 25 kalan erissä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaelluspoikasten käyttäytymistä voimalaitoksilla sekä arvioida niiden selviytymistä patoaltailla, voimalaitoksissa ja jokivaelluksen aikana. Smolttien vaelluksen etenemistä ja käyttäytymistä seurattiin voimalaitospadoille asennetuilla vastaanotin-antennijärjestelmillä sekä käsivastaanottimilla tehdyillä paikannuksilla.
Smoltit aloittivat alasvaelluksensa vapautuspaikalta nopeasti ja ne saapuivat alapuoliselle voimalaitokselle keskimäärin 0,6–5,8 tunnin kuluessa vapauttamisen jälkeen. Kalat saapuivat padolle yleensä hyvin suoraviivaisesti voimalaitokselle johtavaa päävirtausta myötäillen ja niiden liikehdintä keskittyi aluksi voimalaitoksen turbiinikanavan välpän edustalle. Smolttien saapuminen Åminneforsin voimalaitokselle oli kuitenkin hitaampaa ja käyttäytyminen poikkeavaa muihin laitoksiin verrattuna. Åminneforsin patoa lähestyvät kalat pysähtyivät ensin jokimutkassa voimalaitoksen yläpuolella parin tunnin ajaksi. Voimalaitokselle smoltit saapuivat päävirtausta myötäillen padon oikeaan kulmaan ohijuoksutuskanavan edustalle, mistä ne alkoivat hakeutua turbiinikanavan suulle vasta useita tunteja myöhemmin.
Kalat laskeutuivat alavirtaan voimalaitoksen läpi keskimäärin 14–24 tunnin kuluttua laitokselle saapumisesta, mutta Peltokoskella kalat viipyivät patoaltaalla huomattavasti pitempään kuin muilla voimalaitoksilla (keskimäärin 4 päivää). Viimeiset kaksi kalaa laskeutuivat alas padosta ohijuoksutuksen yhteydessä vasta kahden viikon kuluttua vapauttamisesta. Alasmenon viivästymisen seurauksena smoltit alkoivat liikkua laajemmalla alueella patoaltaalla, ja predaatiokuolleisuus nousi Peltokosken voimalaitoksella selvästi korkeammaksi
(51 %) kuin muilla padoilla (0–10 %). Turbiinikuolleisuus oli korkea (46–53 %) kolmella ylimmällä voimalaitoksella, mutta alimmalla Åminneforsin voimalaitoksella kuolleisuus oli selvästi muita laitoksia vähäisempää (6 %). Voimalaitosten alapuolisella jokiosuudella kuolleisuus oli Mustionkosken ja Peltokosken voimalaitosten alapuolisella jokiosuudella (42–43 %), alemmilla jokiosuuksilla 7–9 %.
Voimalaitoksen, patoaltaan ja alapuolisen jokiosuuden yhteisvaikutus eli laitoskohtainen kokonaiskuolleisuus oli Mustionkoskella 72 %, Peltokoskella 87 %, Billnäsissä 55 % ja Åminneforsissa 21 %. Voimalaitoksiin liittyvät syyt aiheuttivat suurimman osan kalakuolemista etenkin kolmen ylimmän voimalaitoksen
kohdalla. Tulosten perusteella kokonaiskuolleisuus on suurta ja koko jokivaelluksesta Mustionkosken yläpuolelta jokisuulle selviytyy nykyolosuhteissa vain noin 1,3 % kaloista.
Vaelluskuolleisuuden vähentämiseksi tarvitaan alasvaellusratkaisuja, joilla turbiini- ja patoallaskuolleisuutta voidaan vähentää. Mustionjoelle rakennettavat kalatiet voivat osaltaan toimia alasvaellusreitteinä, mutta nopeamman ja turvallisemman alasvaelluksen takaamiseksi tarvitaan vähintään ohjausrakenteita ja myös erillisiä alasvaellusrakenteita. Vaelluspoikasten käyttäytymisestä patoaltailla ja voimalaitoksilla saatujen havaintojen perusteella Mustionjoella on hyvät edellytykset onnistuneiden alasvaellusratkaisujen kehittelylle. Jokaiselle voimalaitokselle tarvitaan kuitenkin omanlaisensa ratkaisut kalojen alasvaelluksen turvaamiseksi. Rakennettavien kalateiden ja alasvaellusrakenteiden vaikutukset vaelluspoikasten käyttäytymiseen ja selviytymiseen, sekä tarvittavat muutos- ja kehittämistarpeet tulee selvittää huolellisesti suunnitelluilla seurantatutkimuksilla.
Tutkimus tehtiin osana FRESHABIT LIFE IP -hanketta ja se sai lisärahoitusta myös Varsinais-Suomen ELY-keskuksen myöntämistä kalastonhoitomaksuvaroista.
