Julkaisu 20/1992
Jätehuoltolain 2 §:ssä olevan yleissäännön mukaan jätehuolto on hoidettava siten, että jätteet voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää uudelleen tai muutoin hyödyksi ja ettei jätteistä aiheudu haittaa ympäristölle. Lain periaate on velvoittava ja se koskee sekä jätteen tuottajia että kuntaa, joka on vastuussa jätteiden käsittelystä. Vuodesta 1979 lähtien voimassa olleen jätehuoltolain aikana jätteiden hyötykäyttötoiminta ei ole kuitenkaan kehittynyt laissa esitetyllä tavalla. 1980-luvulla jätemäärät kasvoivat voimakkaan taloudellisen kasvun myötä. Jätteiden kierrätys on tehostunut vain paperin ja pahvin kohdalla ja viime vuosina myös lasin suhteen. Parhaiten lain kirjain on toteutunut ongelmajätehuollossa. Ongelmajätteiden käsittelylaitoksen Ekokem Oy Ab:n valmistuttua on käsittely saatu ajan vaatimusten mukaiselle tasolle ja ongelmajätteiden talteenotto on tehostunut keräysjärjestelmien kehittyessä. Silti kotitalouksien, maatilojen ja PK-yritysten ongelmajätehuollossa on vielä paljon puutteita. Yhdyskuntajätteistä lähes 80 % ohjataan edelleen kaatopaikoille, jotka kuormittavat ympäristöä lähinnä valuma- ja suotavesien muodossa. Jätteiden hyötykäyttö on edelleen vapaaehtoisesti toimivien kansalaisjärjestöjen harteilla, vaikka jätehuoltolaki edellyttää konkreettisia toimia kunnalta hyötykäytön järjestämiseksi ja edistämiseksi. Konkreettisimmat käytännön toimenpiteet ovat olleet ohjeiden ja määräysten antaminen, informaation levittäminen ja ehtojen asettaminen jätehuoltosuunnitelmien hyväksymispäätöksiin.
1990-luvun jätehuollon keskeisimpiä tavoitteita ovat jätteiden määrän vähentäminen, jätteiden käsittelytason nostaminen, jätteiden hyötykäytön tehostaminen ja kuntien välinen jätehuoltoyhteistyö. Vanhaa jätehuoltolakia ollaan uudistamassa ja todennäköisesti vuonna 1993 maassamme on voimassa uusi eurooppalaisia vaatimuksia noudatteleva jätelaki, mikä edellyttää kunnalta tehokkaita toimenpiteitä hyötykäytön kehittämiseksi ja tehostamiseksi. Esimerkiksi kunnan on järjestettävä jätteen vastaanotto ja varastointi sekä hyödyntäminen tai käsittely.
Tämän työn tarkoituksena on antaa Karkkilan kaupungin paatöksentekijöille valmiudet päättää jätteiden hyötykäytöstä siten, että mahdollisimman pienellä panostuksella voidaan tehostaa sellaisten jätelajien talteenottoa joilla on menekkiä. Hyötykäyttötoiminta ei saa olla itsetarkoitus vaan sen on oltava ehjä lenkki, jossa keräily, kuljetus ja käsittely muodostavat toimivan kokonaisuuden. Hyötykäytön haitat, esim. kuljetuksen kasvu, eivät saa olla hyötyjä suuremmat. Hyötykäyttö on keino ohjata arvokkaita raaka-aineita takaisin kiertoon joko sellaisenaan tai uudelleen muokattuna. Hyötykäyttötoimintaa voidaan kaupungin toimesta edistää luomalla tekniset ja henkiset edellytykset. Tämä voidaan toteuttaa mm. sorvaamalla pelisäännöt jätehuoltomääräysten avulla ja käyttämällä kiinteistöjen jätehuoltosuunnitelmia työkaluina.
Hyötykäyttötoiminnan kehittyessä voidaan Karkkilan kaatopaikan käyttöikää pidentää, koska kaatopaikalle ohjautuva jätevirta pienenee. Jätteiden hyödyntämisen tehostuminen ei kuitenkaan poista kaatopaikkatarvetta. Uudenmaan läänin jätehuollon kehittämissuunnitelman mukaisesti tulevaisuudessa jätteiden käsittelyn keskittyessä ja käsittelytason noustessa Karkkilan kaatopaikka todennäköisesti suljetaan ja maisemoidaan. Sen jälkeen Karkkilan yhdyskuntajätteet ohjataan alueelliselle jätteiden käsittelypaikalle.
Länsi-Uudellemaalle on suunnitteilla jätehuoltoyhtiö, joka vastaisi jätteiden käsittelystä. Käsittelypaikkoina toimisivat alustavasti Vihdin Koivissillan, Lohjan aseman ja Karjaan nykyiset kaatopaikat. Näistä Vihdin suunta olisi Karkkilan kannalta luonnollinen vaihtoehto. Länsi-Uudenmaan jätehuoltoyhtiöhankkeen ohella kehitetään jätehuoltoyhteistyötä sekä Forssan että Hyvinkään seudulla. Karkkilan on syytä olla tietoinen myös em. alueiden tarjoamista jätehuoltopalveluista. Jätteiden käsittelytoiminnan siirtyminen Karkkilan ulkopuolelle on todennäköistä lähivuosina, siksi jätteiden kuljetus- ja käsittelykustannusten minimoimiseksi hyötykäyttöä on tehostettava. Samalla säästetään luonnonvaroja ja energiaa ja siten vähennetään päästöjä ympäristöön.
