Julkaisu 18/2020
Siuntionjoki 2030 -hankkeessa on käynnistynyt Siuntionjoen valuma-alueen vesistöjen pitkän aikavälin kunnostustyö. Vihdin Enäjärven veden laadun sekä kasvi- ja eläinplanktonin tutkimustietoja täydennettiin sekä samalla analysoitiin olemassa olevat muut aineistot.
Enäjärvi on matala ja savimaiden ympäröimä, Siuntionjoen vesistöalueen ylin latvajärvi Vihdissä. Järven valuma-alue on varsin pieni (34 km2) suhteessa järven pinta-alaan (4,9 km2). Järvi on luontaisestikin rehevä, mutta vuoteen 1976 kestäneen Nummelan taajaman jätevesikuormituksen takia järvi rehevöityi pahasti jo 1970-luvulla. Enäjärvi on luokiteltu välttävään ekologiseen tilaan.
Enäjärven kunnostus alkoi vuonna 1993 ja on jatkunut aktiivisena läpi vuosikymmenten. Järven tila koheni 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tehokkaiden kunnostustoimien ansiosta, mutta on tämän jälkeen huonontunut. Enäjärven ravinnepitoisuudet ovat jälleen kasvaneet viime vuosina, kun hoitokalastus ei ole ollut riittävän tehokasta.
Järvelle laskettiin kuormitus Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä VEMALA-ohjelmalla ja kuormituksen vähentämistavoite Load Lake Response -ohjelmalla. Enäjärven veden ravinnepitoisuus ei ole reagoinut 1991–2018 ulkoisen kuormituksen muutoksiin. Tämä johtuu hyvin ravinteikkaasta ja löyhästä sedimentistä ja sen aiheuttamasta voimakkaasta sisäisestä kuormituksesta. Sisäinen kuormitus johtunee vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta voimakkaasta ravinnekuormituksesta, järven mataluudesta ja alttiudesta tuulen sekoittavalle vaikutukselle, sedimentin ajoittaisesta hapettomuudesta ja korkeasta pH:sta sekä runsaasta ja särkikalavaltaisesta kalastosta. Enäjärven eläinplankton on pienikokoista ja siitä puuttuvat suuren kalatiheyden takia lähes täysin suurikokoiset vesikirput, jotka pystyisivät laiduntamaan leviä tehokkaasti.
Puuttuminen sisäiseen kuormitukseen on Enäjärvellä tärkeintä. Nykyistä tehokkaampi hoitokalastus, petokalatoimet ja maltillinen kemikaalikäsittely ovat keskeisimpiä keinoja sisäiseen kuormitukseen puututtaessa. Ulkoisen kuormitukseen voidaan puolestaan vaikuttaa tehokkaimmin kunnostamalla jo rakennettuja kosteikoita. Valuma-alueen 74 ha herkästi erodoituvalle peltoalalle tulisi levittää maanparannusaineita. Vedenpinnan nosto vähentäisi tuulen aiheuttamaa sedimentin pöllyämistä, mutta se voi olla hankala toteuttaa rakennusten ja peltojen vettymisvaaran takia.
Kunnostussuunnitelmassa esitetään kunnostustyön vuosisuunnitelma vuosille 2020–2030.
