Julkaisu 129/2003
Lohjanjärven eteläosan syvänteiden happitilanne heikkeni erityisesti avovesikaudella kaikilla tutkituilla alueilla selvästi edellisvuoteen verrattuna. Syynä oli kesän 2002 pitkä kuiva hellejakso, joka nosti veden lämpötiloja, kiihdytti perustuotantoa ja kulutti vesistön happivaroja.
Alueen neljä hapetinta eivät pystyneet korjaamaan ongelmaisimpien alueiden happitilannetta. Hållsnäsfjärdenin pohjoisen syvänteen hapetuslaitteen loppukesän parin viikon seisokki todennäköisesti osaltaan vielä heikensi syvänteen pohjan tilannetta.
Eteläosan havaintopisteiden pintaveden ravinnepitoisuudet pysyivät myös vuonna 2002 varsin vakaina. Kokonaistyppipitoisuuksissa oli useilla havaintopaikoilla havaittavissa vuodenaikaisvaihtelu; talvella pitoisuudet olivat suurempia kuin kesällä. Pohjan läheisen veden ravinnepitoisuudet sen sijaan reagoivat selvästi loppukesän ja syksyn heikkoon happitilanteeseen. Pitoisuuspiikkejä havaittiin erityisesti jätevesien purkualueen lähellä ja Kyrköfjärdenillä. Perustuotantoa ensisijaisesti säätelevä ravinne eli minimiravinne oli kaikilla tutkituilla alueilla fosfori.
Vuoden 2002 aikana a-klorofyllipitoisuuksien avulla mitattu levätuotanto oli odotetusti suurempi kuin vuonna 2001. Viimeisen kolmen vuoden aikana tuotanto näyttäisi kuitenkin jonkin verran laskeneen Lohjanjärven eteläosassa.
Hapettamisen aloittaminen ja hapetettavien syvänteiden määrän lisääminen näytti 1990-luvun lopulla vaikuttavan positiivisesti Lohjanjärven eteläosan syvänteiden pohjien tilaan. M-real Kirkniemen vuoden 1998 lopulla alkanut puhdistamohäiriö yhdessä vuoden 1999 sääolosuhteiden kanssa aiheutti katkoksen rohkaisevalta näyttäneessä kehityksessä. Vuoden 2001 tulosten perusteella näytti jälleen siltä, että tilanne ongelmallisten syvänteiden pohjalla olisi paranemassa, mutta vuoden 2002 poikkeukselliset sääolosuhteet rasittivat taas huomattavasti syvänteiden happipitoisuuksia. Keinotekoinen hapettaminen ei riittänyt tilanteen korjaamiseen.
