Julkaisu 119/2001
Lohjanjärven eteläosan happitilanne pysyi vuoden 2001 aikana alueellisesti ennallaan niin, että tilanne jätevesien purkualueen edustalla ja Kyrköfjärdenillä oli huonompi kuin Hållsnäsfjärdenillä tai Piispalanselällä. Vuoden 2001 vesianalyysien perusteella pohjan läheisen veden happipitoisuus Piispalanselän ja Hållsnäsfjärdenin syvänteillä parani jälleen jonkin verran vuodesta 2000. Ero vuoden 1999 heikkoon tilanteeseen verrattuna oli varsin selvä. Kyrköfjärdenin syvänteillä happitilanne pysyi suunnilleen vuoden 2000 kaltaisena. Ongelmallisin ajankohta kaikkien tutkittujen syvänteiden happipitoisuudessa oli edellisvuosien tapaan kesän lämpötilakerrostuneisuuden kausi.
Ravinnepitoisuuksien perusteella Lohjanjärven eteläosa edustaa jonkin verran suurempaa rehevyyttä kuin koko järvellä keskimäärin; kokonaistyppi- ja fosforipitoisuuksien perusteella ollaan selvästi lähempänä Isoselkää kuin Lohjanjärven rehevimpiin alueisiin kuuluvia Pappilanselkää ja Maikkalanselkää. Ravinnepitoisuuksissa ei tapahtunut oleellisia muutoksia vuoteen 2000 verrattuna. Levätuotanto laski vähän. Perustuotantoa ensisijaisesti säätelevä ravinne eli minimiravinne oli kaikilla tutkituilla alueilla ravinnesuhteiden perusteella pääasiassa fosfori.
Hapettamisen aloittaminen ja hapetettavien syvänteiden määrän lisääminen näytti 1990-luvun lopulla vaikuttavan positiivisesti Lohjanjärven eteläosan syvänteiden pohjien tilaan. M-real Kirkniemen vuoden 1998 lopulla alkanut puhdistamohäiriö yhdessä vuoden 1999 sääolosuhteiden kanssa aiheutti kuitenkin katkoksen rohkaisevalta näyttäneessä kehityksessä. Vuoden 2001 tulosten perusteella näyttäisi jälleen siltä, että tilanne ongelmallisten syvänteiden pohjalla olisi paranemassa. Tilanteeseen pääasiallisesti vaikuttavat tekijät ovat sää- ja virtaamaolosuhteet, jätevesikuormituksen, pääasiassa fosforikuormituksen, taso ja osaltaan todennäköisesti myös syvänteiden hapettaminen.
