Julkaisu 263/2016
Siuntionjoki on yksi luonnontilaisimpana säilyneistä jokivesistöistä Uudellamaalla ja yksi harvoista Suomen puolella Suomenlahteen laskevista joista, jossa vielä tavataan erittäin uhanalaista meritaimenta. Viimeisten vuosikymmenien kuluessa Siuntionjoen meritaimenen elinmahdollisuudet ovat kuitenkin merkittävästi heikentyneet johtaen taimenkannan voimakkaaseen taantumiseen. Luonnonvaraisesti lisääntyvä taimenkanta on Siuntionjoessa kuitenkin säilynyt, mutta sen nykytilasta ja geneettisestä rakenteesta tiedetään varsin vähän.
Epätietoisuus joessa lisääntyvän taimenkannan elinvoimaisuudesta ja geneettisestä alkuperästä ovat varovaisuusperiaatteeseen nojaten olleet Siuntionjoen taimenkannan hoidon ja tuki-istutuksien esteenä.
Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää Siuntionjoen pääuomassa luonnonvaraisesti lisääntyvän taimenkannan nykytila, geneettinen rakenne ja alkuperä.
Tutkimuksen perusteella taimen lisääntyy Siuntionjoen pääuomassa vain Purnuksen ja Passilankosken alueella. Ylempänä pääuomassa taimenia esiintyi hyvin vähän tai ei ollenkaan, vaikka aiempina vuosikymmeninä nämä ovat olleet erinomaisia poikastuotantoalueita. Siuntionjoen pääuoman populaatiokooksi arvioitiin noin 420 taimenta ja kutukannan koon havaittiin vaihtelevan vuosittain 20–40 yksilön välillä. Lempansån taimenkannan arvioitiin olevan suurempi kuin pääuoman.
Siuntionjoen pääuoman taimenpopulaation perinnöllinen monimuotoisuus oli keskimääräistä tasoa verrattuna muihin Suomenlahden taimenkantoihin. Sen geneettistä monimuotoisuutta ylläpitää geenivirta Lempansåsta sekä vähäisessä määrin myös Siuntionjoen ulkopuolelta. Lempansån taimenkanta oli selvästi geneettisesti homogeenisempi, vaikkakaan ei merkitsevästi pienempi.
Siuntionjoen taimenen todettiin olevan geneettisesti omaleimainen. Se on Ingarskilanjoki-tyypin taimenista lähimpänä Uskelanjoen taimenta. Lisäksi havaittiin samankaltaisuutta Vantaanjoen latvaosien taimenien kanssa, mikä on mahdollista Vantaanjoen latvojen istutusvaikutusta.
Hoitotoimenpiteeksi suositellaan vedenlaadun parantamisen ja elinaluekunnostusten lisäksi ensisijaisesti siirtoistutuksia tyhjille elinalueille pääuoman latvaosiin.