Julkaisu 226/2011
Maapallon kokonaispinta-alasta on vettä 71%, josta makean veden osuus (järvet ja joet) on ainoastaan 0.3% (Wetzel 2001). Makean veden saatavuus on välttämätöntä niin ihmisille, eläimille kuin kasveillekin. Sen rajallisesta määrästä johtuen on ensiarvoisen tärkeätä turvata makean veden laatu ja saatavuus myös tulevaisuudessa. Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (European Communities 2000) vaatii jäsenmaitaan luokittelemaan järvet viiteen luokkaan niiden veden laadun perusteella. Veden laatu arvioidaan biologisin, kemiallisin ja morfologisin perustein, ja kaikkien jäsenmaiden järvien tilan tulisi olla hyvä vuoteen 2015 mennessä. Historiallista monitoroitua tietoa järvien kunnosta ei useinkaan ole saatavilla kuin muutaman viime vuosikymmenen ajalta. Tämä aikajakso ei kuitenkaan riitä määrittämään järven ”luontaista” tilaa ts. tilaa ennen ihmistoiminnan vaikutusta järveen tai sen valuma-alueeseen. Ainoa keino arvioida menneiden aikojen biologisia ja kemiallisia olosuhteita (luontainen referenssi- eli vertailutila) ja niissä tapahtuneita muutoksia on paleolimnologinen lähestymistapa.
Paleolimnologinen lähestymistapa on yleisesti käytetty erinomainen työkalu vesiympäristöjen menneiden olojen selvittämiseen. Suotuisissa olosuhteissa vesistöjen pohjaan kerrostunut sedimentti edustaa aikajärjestyksessä olevaa luonnon arkistoa, johon on taltioitunut vesistön ja sen lähialueen ympäristöhistoria. Tutkimalla sedimenttisarjan biologinen, fysikaalinen ja kemiallinen koostumus ja ajoittamalla tutkitut kerrokset saadaan yleensä luotettava ja monipuolinen kuva menneiden aikojen ympäristöoloista, niissä tapahtuneista muutoksista, muutosten nopeuksista ja muutosten suunnista.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on paleolimnologisin keinoin selvittää Hiidenveden Kirkkojärven ja Mustionselän biologista ja kemiallista historiaa, arvioida millainen Hiidenveden luontainen tila on ollut sekä määrittää milloin muutos luonnontilaisesta nykytilanteeseen on tapahtunut.
