Julkaisu 145/2004
Lohjanjärven eteläosan syvänteiden happitilanne on parantunut hapetettavissa syvänteissä jaksolla 1986-2003. Jätevesien purkuputken edustalla, Mangsön syvänteellä, happitilanne on heikentynyt. Muiden tarkasteltujen syvänteiden tilanne on pysynyt kutakuinkin ennallaan.
Oleellisin seikka alueen ravinnetilanteen kehittymisessä vuosina 1986-2003 on pitoisuuksien, ennen kaikkea fosforipitoisuuksien pieneneminen. Muutos oli erityisesti pohjan läheisessä vedessä selvä kaikilla tutkituilla syvänteillä lukuun ottamatta Piispalanselän syvännettä, jossa pohjan läheisen veden kokonaisfosforipitoisuudet pysyivät ennallaan. Sen sijaan fosfaattifosforin pitoisuudet näyttivät sielläkin laskeneen.
Myös a-klorofyllipitoisuuksien avulla mitattu levätuotanto Kyrköfjärdenin ja Hållsnäsfjärdenin alueella laski selvästi 1990-luvun alkuvuosina kun taas Piipalanselällä vastaavaa ilmiötä ei havaittu.
Hapetustarkkailussa seurattujen muiden vedenlaatuominaisuuksien osalta voidaan todeta veden sähkönjohtavuuden, natriumpitoisuuden, veden värin ja osin myös rautapitoisuuden nousseen jonkin verran erityisesti pohjan tuntumassa. Nousu liittynee jäteveden kokonaismäärän lisääntymiseen alueella. Veden pH:n nousu on ilmeisesti yhteydessä järvien yleiseen puskurikyvyn paranemiseen 1990-luvulla.
Kokonaisuutena voidaan jakson 1986-2003 tulosten perusteella todeta Lohjanjärven eteläosan syvänteiden tilan parantuneen. Poikkeuksen muodostaa purkualueen edustalla oleva Mangsön syvänne, jossa jäteveden määrän lisääntyminen on heikentänyt veden laatua.
Kokonaistilanteen paranemiseen vaikuttavina tekijöinä nousevat ensisijaisina esiin alueen pistemäisen fosforikuormituksen väheneminen ja syvänteiden kunnostaminen hapettamalla. Tilanne osoittaa, että toimiessaan hapetus on käyttökelpoinen vesistön kunnostusmenetelmä edellyttäen että hapetustarpeen aiheuttajaa eli ulkoista kuormitusta samanaikaisesti vähennetään.
