Julkaisu 24/1993
Jätehuoltoa on kehitetty viime vuosina lähinnä yhdyskunta- ja ongelmajätehuollon puolella. Jätehuoltoa koskevat määräykset ja ohjeet ovat laajassa mittakaavassa yhdenmukaiset koko maassa. Mutta tarkasteltaessa jätehuollon eri osa-alueita lähemmin, havaitaan selviä eroavuuksia erityisesti jätteiden käsittelyn käytännön toteutuksissa. Tämä on tiedostettu myös sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, joiden jätehuolto on hoidettu oman erityisluonteensa vuoksi laitoskohtaisesti. Käytännössä se merkitsee jäteluokituksen, jätehuolto-ohjeiden ja jätteiden käsittelyn kirjavuutta. Yhteneviä ohjeita ei ole valtakunnan tasolla, ei läänintasolla, eikä sairaanhoitopiiritasolla. Suomen kaupunkiliiton ja Suomen kunnallisliiton sekä ympäristöministeriön yhteisessä ”Terveydenhuoltoalan jätehuolto” -oppaassa vuodelta 1989 esitetään keskeisimmät terveydenhuoltoalalla muodostuvat jätteet sekä annetaan ohjeet, miten jätteiden käsittely tulee jätehuoltolain mukaan toteuttaa. Oppaassa ei kuitenkaan oteta selvästi kantaa esimerkiksi siihen mitä itse asiassa on tartuntavaarallinen jäte.
”Terveydenhuoltoalan jätehuolto” -oppaassa tartuntavaaralliset ja biologiset jätteet luokitellaan ns. erityisjätteeksi, jonka käsittelyä kunta ei ole nykyisen jätehuoltolain mukaan velvollinen järjestämään. Tämän lisäksi kunnan ympäristönsuojelulautakunta ja terveyslautakunta voivat kieltää em. jätteiden sijoittamisen kaatopaikalle. Kun vielä lääninhallitukset ovat sairaaloiden jätehuoltosuunnitelmapäätöksissä antaneet erilaisia määräyksiä ja ehtoja, on tästä ollut seurauksena, että naapurikunnissa sijaitsevista laitoksista sama jätelaatu on toisesta ohjattu kaatopaikalle ja toisesta ongelmajätelaitokselle.
Tämä selvitystyö käynnistyi syksyllä 1991, kun Uudenmaan lääninhallitus ehdotti Meltolan sairaalalle ja Lohjan aluesairaalalle, että ne ryhtyisivät yhteistyössä selvittämään uuden sairaaloiden riskijätettä polttavan kattilalaitoksen rakentamista Länsi-Uudellemaalle. Sekä Meltolan sairaalassa että Lohjan aluesairaalassa tällä hetkellä käytössä olevat polttokattilat ovat teknisesti niin vanhentuneita, ettei niillä pystytä täyttämään nykyisiä eikä myöskään tulevia ilmansuojeluvaatimuksia ilman merkittäviä uusinvestointeja. Meltolan sairaala kuuluu Uudenmaan sairaanhoitopiirin Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueeseen ja Lohjan aluesairaala Lohjan sairaanhoitoalueeseen. Em. sairaanhoitoalueiden lisäksi yhteistyöhön tuli mukaan Hyvinkään sairaanhoitoalue.
Ennen työn aloittamista tarkastelua haluttiin kuitenkin laajentaa, jotta saataisiin kokonaiskuva sairaaloiden ja terveyskeskusten jätehuollosta:
– Onko ns. riskijätteet välttämättä poltettava ja kuinka suuret olisivat poltettavat jätemäärät?
– Missä suhteessa riskijätteet ovat kokonaisjätevirtaan?
– Mitkä ovat yhteistyömahdollisuudet sairaanhoitoalueiden kesken?
Selvitystyön tavoitteena oli löytää riskijätteille sellainen käsittelymenetelmä, joka täyttää nykyajan ympäristönsuojelu- ja terveysvaatimukset ja jossa kustannukset pyritään minimoimaan. Tavoitteen saavuttamiseksi selvitystyön erääksi keskeisimmäksi tehtäväksi nousi terveydenhuoltoalalla muodostuvien jätelajien yksiselitteinen määrittäminen.
Selvitystyön tekeminen ajoittui sikäli huonoon ajankohtaan, että Suomen liittyminen perusteilla olevaan Euroopan talousalueeseen tulee aiheuttamaan muutoksia nykyiseen jätehuoltoa koskevaan lainsäädäntöön. Näitä tulevia muutoksia on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon tässä raportissa.
Selvitystyötä valvomaan perustettiin seurantaryhmä, johon kuuluivat Pirkko Kekoni Uudenmaan lääninhallituksesta, Sten-Erik Ekholm Meltolan sairaalasta (Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalue), Teuvo Koivisto Lohjan aluesairaalasta (Lohjan sairaanhoitoalue) ja Rauno Ahlroth Kiljavan sairaalasta (Hyvinkään sairaanhoitoalue).
