Julkaisu 13/2025
Jussi Vesterinen, Anu Suonpää-Espinola, Maria Kihlström
Vuonna 2016 voimaan tulleen kalastuslain (379/2015) myötä kalastusalueet lakkaavat toimimasta ja vesialueet on jaettu kalatalousalueiksi huomioiden kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja vaelluskalojen elinkierto. Uusien kalatalousalueiden rajat on vahvistettu kalatalousviranomaisen päätöksillä 13.12.2017. Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalue hyväksyi toimintaansa koskevat säännöt yleiskokouksessa 4.2.2019. Varsinais-Suomen ELY-keskus vahvisti Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalueen säännöt päätöksellään (VARELY/1854/5730-2019).
Kalastuslaki (379/2015) edellyttää, että lain voimaantulon myötä perustetut kalatalousalueet laativat alueilleen käyttö- ja hoitosuunnitelman, jossa kuvataan alueen kalakantojen tila ja yleislinjat kalavarojen hoidolle. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan tulee sisällyttää ainakin: 1) perustiedot vesialueesta ja sen kalakannoista; 2) suunnitelma kalastuksen kehittämis- ja edistämistoimenpiteistä ja näitä koskeva tavoitetila sekä ehdotus vapaa-ajan kalastuksen yhtenäislupajärjestelmän kehittämiseksi; 3) suunnitelma kalakantojen hoitotoimenpiteistä; 4) ehdotus vaelluskalojen ja uhanalaisten kalakantojen elinkierron sekä muun biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävistä tarpeellisista toimenpiteistä, 5) ehdotus tarvittavista kalastuksen alueellisista säätelytoimenpiteistä, 6) ehdotus kalastonhoitomaksuina kerättävien varojen omistajakorvauksiin käytettävän osuuden jakamisesta; 7) määrittely kalataloudellisesti merkittävistä alueista sekä kaupalliseen kalastukseen ja kalastusmatkailutarkoitukseen hyvin soveltuvista alueista; 8) määrittely sopivista pyydyksistä kullakin kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvalla alueella; sekä lisäksi tulee esittää 9) suunnitelma kalastustietojen seurannan ja kalastuksenvalvonnan järjestämiseksi.
Tämä käyttö- ja hoitosuunnitelma perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Siinä on otettu huomioon lainmukaiset kestävän kalastuslain yleiset kehittämistavoitteet kuten kalavarojen käytön kestävyys, vapaa-ajankalastuksen ja kaupallisen kalastuksen toimintaedellytysten parantaminen, kalojen luontaisen elinkierron ja lisääntymisen turvaaminen, siirtyminen istutuskeskeisestä kalavesien hoidosta kalastuksensäätelyyn perustuvaan kalavarojen hoitoon ja erityisesti vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden turvaamiseen.