Junkarsborgin virtapaikkaa kunnostettiin paremmin lohikaloille ja raakuille sopivaksi lisäämällä sinne soraa ja kiveä. (LUVY / Joonas Tammivuori)
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) toteutti Mustionjoen Junkarsborgissa viime viikolla koskikunnostuksen, jonka tavoitteena on auttaa uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun lisääntymistä ja säilymistä Mustionjoessa. Kunnostetulle alueelle istutetaan vielä tänä syksynä Norjasta paluumuuttajina saapuneita Mustionjoen raakunpoikasia. Kunnostettu alue soveltuu nyt myös aiempaa paremmin lohikalojen lisääntymispaikaksi.
Junkarsborg on yksi Mustionjoen helmistä, missä luonnon- ja kulttuurihistoria kohtaavat. Alueella elää yksi Mustionjoen kolmesta tunnetusta ja jäljellä olevasta raakkuesiintymästä. Sieltä tosin löydettiin tämän vuoden sukellustutkimuksissa enää vain kaksi elävää simpukkaa, jotka siirrettiin turvaan kunnostuksen tieltä.
Alueella sijaitsee 1300-luvulla rakennettu maavallilinnoitus, joka on myös muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Linna on alun perin rakennettu Mustionjoessa olevalle niemelle, jonka itäpuolella sijaitsi vuolas koskialue. Uomaa on vuosisatojen kuluessa perattu ja suoristettu. Vanhasta koskialueesta on jäljellä vain noin 100 metrin mittainen virta-alue. Nyt tehdyillä kunnostuksilla pyrittiin kunnostamaan virta-alueen alaosia paremmin raakuille ja lohikalojen poikasille sopivaksi. Virta-alueen ilmeetöntä pohjaa monipuolistettiin erikokoisilla kivillä ja soralla, jotta raakut pystyvät kaivautumaan ja lohikalojen poikaset pääsevät suojaan. Kivimateriaali antaa myös tarttumapintaa erilaisille vesikasveille, jotka taas tuovat suojaa ja elinympäristöjä virtavesien hyönteislajistolle.
”Alueelle oli saatava luotua virtausolosuhteiltaan ja pohjanlaadultaan sellaisia alueita, jotka soveltuvat kaikenikäisille raakuille sekä lohenpoikasille, mutta otettava huomioon myös veneilijät, melojat ja vedenkorkeuden muutokset sekä alueen historia ja arvokkaat muinaisjäännökset”, sanoo kunnostustyön suunnitellut ja ohjannut LUVYn hanketyöntekijä Joonas Tammivuori.
Kunnostus suunnittelusta ja luvituksesta toteutukseen oli yli vuoden mittainen prosessi, jossa Länsi-Uudenmaan museo, Koskienergia Oy, paikalliset toimijat ja maanomistajat, sekä Uudenmaan ELY-keskus olivat keskeisessä roolissa. Kunnostusta varten alueella toteutettiin mm. selvityksiä alueen kulttuurihistoriasta, sukelluksia simpukoiden siirtämiseksi, sekä vedenkorkeuden seurantaa jatkuvatoimisella mittarilla. Kunnostus tehtiin Koskienergian vesialueella. Kunnostuksen koneurakoinnista vastasi paikallinen infraurakoitsija Ralf Ajalin Oy, joka haluaa jatkossakin olla tukemassa virtavesikunnostuskohteita.
”Oli todella hienoa päästä mukaan tekemään merkityksellistä työtä tällaiseen historiallisestikin upeaan jokivesistöön, missä voimme auttaa lohikaloja ja raakkuja säilymään tuleville sukupolville”, iloitsee Ajalin-konsernin toimitusjohtaja Tommi Knaapinen.
Seuraavaksi Junkarsborgiin istutetaan laitoskasvatettuja kahden vuoden ikäisiä raakunpoikasia. Raakunpoikaset ovat alun perin Åminneforsista kerättyjen aikuisten raakkujen jälkeläisiä, jotka ovat syntyneet Konneveden tutkimusasemalla Jyväskylässä. Konnevedeltä pienet raakut siirrettiin jatkokasvatukseen Norjan Austevolliin, missä sijaitsee pohjoismaiden toistaiseksi ainoa simpukoiden kasvatuslaitos. Tänä vuonna poikaset palautetaan kunnostetulle alueelle kotijokeensa.
”Suomen eteläisimmän jokihelmisimpukkapopulaation tulevaisuus näyttää nyt huomattavasti valoisammalta kuin viisi vuotta sitten, kun aloitimme projektin. Uusi sukupolvi raakkuja, ensimmäinen sitten 50-luvun, on kasvamassa. Tulevaisuus näyttää, miten onnistuimme”, iloitsee LUVYn hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä.
Lisätietoja:
Juha-Pekka Vähä
hankepäällikkö, FT
LUVY
juha-pekka.vaha@luvy.fi
045 7750 7727
Lue lisää Freshabit-hankkeesta >>
Lue lisää Lohikalat Karjaanjokeen -hankkeesta >>
FRESHABIT LIFE IP oli Euroopan Unionin LIFE-ohjelman rahoittama hanke, joka ratkoi laajoja ympäristöongelmia. Hanke kokosi uudella tavalla yhteen erilaisia vesistöjen tilaan vaikuttavia toimijoita.
Aineiston tuottamiseen on saatu Euroopan unionin LIFE Luonto-rahoitusta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.
