Vesinäytteenottoa rannikolla helmikuussa 2025. (LUVY / Arto Muttilainen)
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry on seurannut alueen vesien tilaa säännöllisesti velvoitetarkkailujen ja yhteistarkkailujen muodossa jo noin 50 vuotta eli yhdistyksen toiminnan alkuvuosista lähtien. Esimerkiksi Lohjanjärven tila on kohentunut merkittävästi viidessä vuosikymmenessä, mutta rehevöityminen piinaa yhä laajasti läntisen Uudenmaan järviä ja Itämeren rannikkoa. Rehevöitymistä edistää myös ilmaston lämpeneminen, jonka vuoksi myös jääpeitteisyyden kesto on lyhentynyt.
Länsi-Uudenmaan aktiivinen ja säännöllinen vedenlaadun seuranta alkoi, kun lainsäädäntö 1960-luvulla toi velvoitteita vesistöihin päätyvän jätevesikuormituksen vaikutuksien seurantaan. 1970-luvulta lähtien alueen toimijat, kuten kunnalliset puhdistamot ja teollisuuslaitokset, alkoivat tehdä yhteistyötä ja saman alueen erillisiä velvoitetarkkailuja yhdistettiin laajemmiksi yhteistarkkailuiksi. Yhteistarkkailussa vesistöalueen, kuten Hiidenveden, tilaa seurataan yhteistoiminnassa ja tulokset raportoidaan yhdessä. Näin seurantaa on voitu toteuttaa kustannustehokkaammin ja tarkkailtavan alueen tilasta on saatu parempi kokonaiskäsitys.
Hiidenveden alueella yhteistarkkailu aloitettiin vuonna 1983 ja Lohjanjärven alueella jo vuonna 1978. Merialueillakin on toteutettu yhteistarkkailuja noin 50 vuoden ajan: Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen vedenlaatua on tutkittu yhteistarkkailun muodossa jo vuodesta 1975 lähtien. Hangon merialueella on tehty erillisiä velvoitetarkkailuja vuodesta 1976 alkaen, ja siellä vuodesta 1981 alkaen tarkkailut yhdistettiin yhteistarkkailuksi. Pikkalanlahden yhteistarkkailu on aloitettu vuonna 1975 ja Pikkalanlahteen laskevan Siuntionjoen vesistön vedenlaatua on tarkkailtu yhteistarkkailun muodossa 1970-luvulta lähtien.
Viime vuosien aikana yhteistarkkailualueita on edelleen laajennettu kattamaan koko valuma-alueita eli esimerkiksi Pikkalanlahden ja Siuntionjoen alueen tarkkailuraportit on yhdistetty laajemman kokonaisnäkemyksen saamiseksi.
Uudenmaan suurin järvi pelastui happikadolta
Lohjanjärven tila heikkeni huolestuttavasti 60–70-luvuilla, kertoo Stig Lönnqvist, joka oli perustamassa LUVYa eli silloista Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistystä vuonna 1975 ja oli sen toiminnanjohtajana lähes 20 vuotta:
“Järven tila oli yleisesti ottaen tyydyttävä eli luokassa 3 skaalalla 1–5, mutta meillä oli suuria riskejä, esimerkiksi Aurlahdella ja Isoselän syvänteellä. Syvänne uhkasi mennä kokonaan hapettomaksi, ja ison syvänteen joutuminen hapettomaksi lisäisi rehevöitymistä hirvittävästi.”
Vuonna 2019 Lohjanjärven pääallas luokiteltiin ekologiselta tilaltaan hyväksi ja Aurlahti sekä Lohjanjärven eteläinen alue tyydyttäväksi. Myös happitilanne on helpottanut: 1970-luvun jälkeen Isoselän syvänne ei ole mennyt täysin hapettomaksi (kuva 1).
Kuva 1. Lohjanjärven Isoselän havaintopaikan alimman mittaussyvyyden happipitoisuudet 1950-luvulta lähtien.
Happitilanteen positiivisesta kehityksestä huolimatta Lohjanjärven Isoselällä pintaveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat pysytelleet pääosin samalla tasolla viimeisen 50 vuoden aikana. Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana kokonaistyppipitoisuudet ovat kuitenkin olleet hieman aiempaa alhaisemmalla tasolla (kuva 2).
Kuva 2. Lohjanjärven Isoselän havaintopaikan pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet 1960-luvulta lähtien.
Jääpeitteinen aika Lohjanjärvellä on lyhentynyt 40 vuoden aikana (kuva 3):
Kuva 3. Lohjanjärven Isoselän jääpeitteisyyden kesto vuorokausina vuosina 1980–2022. (Lähde: Heikki Kajosaari, Pekka Ilmarinen ja Mikko Rosendahl)
Pistemäinen kuormitus vähentynyt
Pistemäisistä lähteistä tulevan kuormituksen vaikutus vesien tilaan on vähentynyt huomattavasti LUVYn 50-vuotisen taipaleen aikana. Jätevedenpuhdistustekniikat ovat kehittyneet 1980-luvulta lähtien ja pienten puhdistamojen määrä on vähentynyt, kun jätevesien käsittely on keskitetty isompiin puhdistamoihin ja käsittely on tehostunut. Erityisesti orgaanisen aineen ja fosforin päästöt ovat pienentyneet voimakkaasti 1970-luvun päästömääristä.
Ilmastonmuutos tuo uudenlaisia haasteita sään ääri-ilmiöiden myötä ja jätevedenpuhdistamotkin joutuvat sopeutumaan entistä vaihtelevampiin olosuhteisiin ja varmistamaan toimintansa tehokkuutta kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi kovilla sateilla suuret vesimäärät heikentävät puhdistustehoa. Eniten kuormitusta vesistöihin päätyy kuitenkin maatalousalueilta.
“Hajakuormituksen määrä on edelleen suurta ja kuormituksen lähteet vaihtelevat alueittain ja paikallisesti. Suurin osa fosfori- ja typpikuormasta johtuu ihmisen toiminnasta ja sitä osuutta pitäisi pystyä edelleen vähentämään”, toteaa vesistöasiantuntija Tiina Asp, joka LUVYlla koordinoi tilaustutkimuksia.
Itämeressäkin ravinnekuormitus on edelleen suurta ja vaikka kuormitusta on pyritty vähentämään, ylläpitää aiemmin ihmisen toiminnasta mereen päätynyt ravinnekuorma sisäisen kuormituksen kautta rannikkovesien ja koko Suomenlahden rehevää tilaa. Ilmastonmuutoskin luo haasteita vesiensuojelun edistämiseen, koska se lisää kuormitusta ja rehevöitymistä. Kuormituksen vaikutus näkyy mm. hapen vähäisyytenä saariston syvänteissä etenkin Inkoon ja Tammisaaren saaristossa, mutta myös Hankoniemen pohjoispuolella. Hankoniemen merialue on viimeisimmän ekologisen tilaluokittelun mukaan tyydyttävässä tilassa, kun taas muun läntisen Suomenlahden alueen rannikkovedet Raaseporista Kirkkonummelle ovat välttävässä tilassa.
“Työtä vesien tilan parantamiseksi tulee jatkaa sinnikkäästi niin pistemäisten kuormittajien kuin hajakuormituksenkin osalta ja vain yhteistyöllä voimme siinä onnistua. Vesistöjen tilan seuranta tilaustutkimuksina on ollut keskeinen osa yhdistyksemme työtä jo vuodesta 1975 ja on sitä edelleen. Ympäristölupien tarkkailuvelvoitteiden lisäksi alueemme kunnat ovat myös tilanneet merkittävästi vesistöjen tilan seurantaa, mikä on ollut tärkeä lisä velvoitetarkkailuihin. Vedenlaatutulosten avulla me vesiensuojelutoimijat, asiakkaamme ja kansalaiset näemme, miten vesistöjen tila kehittyy ja missä esimerkiksi tarvitaan kunnostustoimia”, sanoo LUVYn toiminnanjohtaja Jaana Pönni.
Lisätietoja:
Tiina Asp
vesistöasiantuntija
tiina.asp@luvy.fi
045 7750 7726
Jaana Pönni
toiminnanjohtaja
jaana.ponni@luvy.fi
050 575 1738
LUVY – jo puoli vuosisataa yhteistyötä Länsi-Uudenmaan vesien puolesta!
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. LUVY on viidessä vuosikymmenessä kehittynyt alueen vesistöjen ykkösasiantuntijaksi, merkittäväksi tutkimusten tekijäksi ja aktiiviseksi vesistökunnostajaksi. Tavoitteemme on kuitenkin pysynyt samana: parannamme Länsi-Uudenmaan vesien tilaa yhdessä kumppaniemme kanssa. Tervetuloa mukaan!
Teemme työtä osana Länsi-Uudenmaan vesistökunnostusverkostoa!
Verkosto kokoaa yhteen alueen vesistökunnostajat ja jakaa tietoa vesien tilasta sekä siitä, miten jokainen voi itse vaikuttaa lähivesiin.
