NOUSU onnistuu Karkkilassa

Toimenpiteet ja tulokset

Padon ja vesialueen omistukset, oikeudet ja velvollisuudet

Karkkilan keskustassa sijaitsevan Kivistönkosken nykyisen padon rakennuttivat Högforsin Tehdas Oy ja pankinjohtaja Paavo Salvén 1940-luvun taitteessa, joille vesistötoimikunta oli vuonna 1938 myöntänyt säännöstelyluvan.

Nykyisellään patorakennelma maa-alueineen on kiinteistökaupan myötä siirtynyt Toikkakiinteistöt Oy:lle. Säännöstelylupa, patorakennelman kunnossapito-, korjaus- ja perusparannusvelvoitteineen Toikkakiinteistöjen osalta on kuitenkin kiinteistökaupan yhteydessä jätetty Componenta Oy:n Karkkilan tehtaalle. Aiemmin tehtyjen selvitysten (Markku Markkula 1991, Selvitys omistusoikeudesta Kivistönkosken vesi- ja koskialueisiin) mukaan koskesta ei ole muodostettu erillistä koskitilaa, joten sillä ei ole erityisiä koskioikeuksia, vaan kyse on yhteisistä vesialueista ja koskista. Nykyisin vesialueen omistavat puoliksi Vattolan ja Karkkilan osakaskunta sekä Nyhkälän osakaskunta, joiden osakkaat on merkitty maanmittauslaitoksen ylläpitämään kiinteistötietojärjestelmän kiinteistörekisteriotteeseen.

Vaellusyhteyden palauttamisvaihtoehtotarkastelun tulokset

Maveplan Oy:n tekemän teknistaloudellisen vaihtoehtoselvityksen mukaan tekniset kalatiet olisivat jossain määrin toteuttamiskelpoisia. Ne eivät kuitenkaan toimisi kaikilla joen virtaamilla tai kaikille kalalajeille ja eivät siten täytä kaikkia tavoiteltuja ympäristötavoitteita. Lisäksi niihin liittyy paljon huolto- ja kunnossapitotyötä ja niitä pidettiin massiivisina ja siten ympäristöön sopimattomina rakennelmina.

Pato olisi mahdollista myös kiertää, sillä myös luonnonmukainen ohitusuoma olisi teknisesti mahdollista rakentaa. Se kulkisi jokiuoman itärannan kautta, alittaisi Turuntien ja jatkuisi Pyhäjärvelle asti. Maanmuotojen vuoksi ohitusuoman rakentaminen vaatisi kuitenkin massiivisia leikkauksia, uuden siltarakenteen, leveitä tai jyrkkiä luiskia kaiteineen, eikä siten näyttäisi maisemallisesti lainkaan luonnonmukaiselta vaan rakennetulta. Myös ohitusuoma vaatii säännöllistä huoltoa. Lisäksi uoman alku- ja loppupäät ovat etäällä varsinaisesta padosta, eivätkä padolle päätyvät vaelluskalat välttämättä löydä uomaan. Edellä mainittujen syiden vuoksi tämäkään vaihtoehto ei vaikuta toteuttamiskelpoiselta.

Selvityksen tuloksena padon purkaminen osittain tai kokonaan osoittautui edullisimmaksi ja ympäristötavoitteiden osalta parhaaksi ratkaisuksi. Osittain purettaessa padon keskiosa puretaan nykyiseen uoman pohjan tasoon niin leveästi ettei jäljelle jäävät patorakenteet tulvatilanteessakaan padota liikaa. Padon purku vaatisi rinnalleen uuden pohjapatokosken rakentamisen, sillä muutoin Pyhäjärven vedenpinta laskisi jopa 70 cm.

Paras paikka uuden pohjapatokosken sijainniksi olisi Turuntien ja Pyhäjärven välinen jokiosuus. Pohjapatovaihtoehdossa nykyisen purettavan padon pudotuskorkeus jaettaisiin pidemmälle jokijaksolle siten, että rakennettava pohjapatokoski säilyttäisi Pyhäjärven vedenkorkeuden, tasaisi Pyhäjärven ja joen vedenkorkeusvaihteluita ja alentaisi tulvakorkeuksia. Koskimaista osuutta tulisi pääosin pohjapatokosken kohdalle sekä lyhyt koskiosuus myös nykyisestä padosta 10 m ylävirtaan. Muualla olisi hitaasti virtaavaa nivamaista osuutta.

Patorakenteen osittainen purkaminen, vedenpinnan lasku jokialueella padon ja pohjapatokosken välillä sekä uusi koski muuttaisivat maisemaa ja suvantoja virtaavaksi vedeksi.

Vaikka padon purkaminen ja uuden kosken rakentaminen olisivat sinänsä edullisin ja luonnollisin vaihtoehto virtavesiluonnon palauttamiseksi ja joen ennallistamiseksi, padon purkamiseen liittyy oleellisesti Componenta Oyj:n tehtaan jäähdytysvedenoton säilyttämisen järjestäminen, mikä alustavien selvitysten perusteella arvioitiin erittäin kalliiksi toteuttaa. Myöhemmin tehdyissä tarkemmissa jatkoselvityksissä löydettiin kuitenkin merkittävästi kustannustehokkaampia vaihtoehtoja putkilinjauksille ja jäähdytysvedenoton järjestämiselle.

Padon säilyttämiseksi ja vaellusyhteyden järjestämiseksi esitettiin myös muita vaihtoehtoja. Niitä esittivät alueen asukkaat ja muut aiheesta kiinnostuneet. Yksi esitetyistä vaihtoehdoista oli padon alapuolisen vedenpinnan nosto kivitäytöllä. Tämän vaihtoehdon osalta todettiin, että suurimpina haasteina ovat säännöstelymahdollisuuden poistuessa Pyhäjärven tulvakorkeuksien lisääntyminen kymmenillä senteillä, jopa metrillä. Lisäksi padon alapuolella on nykyisellään jo erittäin jyrkkä koskialue ja padon alaosan täyttäminen padon tasolle tarkoittaisi putouksen loiventamista ja vielä jyrkemmän kosken jatkamista jo hyvin lähelle tehtaan alikulkua. Täyttämistä ei nähty toteuttamiskelpoisena ratkaisuna.

Myös tekniselle kalatielle saatiin vaihtoehtoinen suunnittelu- ja rakentamistapaesitys. Yleisesti ottaen, esityksessä kritisoitiin voimakkaasti perinteisten teknisten pystyrakokalateiden sopimattomuutta ympäristöönsä ja esitettiin muotoiluperusteisesti suunniteltu taitorakenne Karkkilan Kivistönkosken kalatieksi. Tässä vaihtoehtoesityksessä kalatien profiili muotoiltaisiin taivutetuista metallilevyistä ja tukipilarit valettaisiin paikallista valimoteollisuutta kunnioittaen. Hankkeessa emme tarkastelleet esitetyn taitorakenteen toteutuskelpoisuutta tai suunnittelu- ja rakentamiskustannuksia, mutta vaihtoehtoselvityksen mukaiset teknisen kalatien huolto ja kunnossapitotarpeet koskisivat myös teollisesti muotoiltuja rakenteita.

Arkeologisen inventointitarkastelun keskeiset tulokset

Maanala Oy:n tekemässä arkeologisessa selvitysraportissa kerrotaan alueen vesivoiman hyödyntämisestä, vesirakentamisesta ja historiasta mielenkiintoisesti ja seikkaperäisesti. Arkeologisessa inventoinnissa selvisi, että nykyinen pato ei ole alkuperäinen vaan järjestyksessään kolmas patorakenne Kivistönkoskessa. Inventointi toi esille sen, että lähes kaikki vanhat rakenteet ovat kadonneet tai otettu uusiokäyttöön tai samalle paikalle, missä on ollut esimerkiksi 1800-luvulla rakenteita, on myöhemmin tehty kokonaan uusi rakenne. Näin ollen nykyinen pato ja sen yhteydessä olevat myllynrauniot ovat moderneja rakenteita, joilla itsessään ei ole suojeluarvoa, mutta niiden säilyttämisen laajuus kulttuurihistoriallisena perintönä on suojelupäätöstä tekevän viranomaisen harkittavissa.

Maanala Oy ehdottaa selvitystyön pohjalta suojeltaviksi kolmea rakennetta: raamisahan perustusta, kivistä tukimuuria ja siihen liittyvää kellaria, mutta näidenkin kohteiden suojeluarvon määrittäminen ja suojelupäätöksen tekeminen jää lopulta suojeluviranomaisten tehtäväksi.

Putkilinjauksen vaihtoehtotarkastelun tulokset

Nykyisellään tehtaalle johdetaan jäähdytysvettä padon läpi tulevalla n. 400 mm putkella, joka lähtee noin metrin Kivistönkosken padon yläpinnasta.

Padon purkaminen ja uuden kosken rakentaminen ovat edullisin vaihtoehto virtavesiluonnon ja vaellusyhteyden palauttamiseksi ja joen ennallistamiseksi, mutta padon purkamiseen liittyy oleellisesti Componenta Oyj:n tehtaan jäähdytysvedenoton säilyttämisen järjestäminen. Putkilinjauksen vaihtoehtoja valittiin selvittämään Watec Oy.

Tarkemmassa selvitystyössä löydettiin useita kustannustehokkaita vaihtoehtoja jäähdytysvedenoton putkilinjaukselle (linkki liitteeseen: asemapiirustus). Vaihtoehdoissa vedenottoputkea olisi tarve jatkaa vähimmillään 20 metristä aina jopa 700 metriin saakka riippuen tavoitellusta lopputuloksesta. Vähimmillään nykyistä putkea tulisi jatkaa vain noin 20 metriä, jolloin putki vietäisiin nykyisen padon yläpuolelle rakennettavan pohjakynnyksen yläpuolelle. Seuraavassa vaihtoehdossa putkea jatkettaisiin noin 220 metriä uuden pohjapatokosken yläpuolelle. Laajimmassa vaihtoehdossa Pyhäjärven syvänteestä tuotaisiin paineputkella Turuntielle asti, mistä vesi johdettaisiin viettoputkella painovoimaisesti tehtaalle. Tämä vaatisi pumppaamoja ja sähköyhteyksien rakentamista, mutta mahdollistaisi viileää tasalämpöistä vettä läpi vuoden. Alusveden käytöllä voisi olla myös positiivisia vesistövaikutuksia Pyhäjärven vedenlaadulle, mutta sen todentaminen vaatisi toki erillisen selvityshankkeen.

Jäähdytysvedenoton järjestämisen kustannusarviot vaihtelivat lyhimmän vaihtoehdon noin 50 000 €:sta laajimman vaihtoehdon 300 000 € asti. Uuden kosken niskalle vietynä putkilinjan perustamiskustannukset olisivat noin 100 000 € padon purkamisen yhteydessä tehtynä. Tämän vaihtoehdon kanssa padon purkamisen ja jäähdytysvedenoton järjestämisen kustannukset yhteensä olisivat siten noin 240 000 €.

Kivistönkosken nykyinen pato. (LUVY / Juha-Pekka Vähä)

Graafinen piirustus, Juuso Lievonen. (LUVY)

Ylemmässä kuvassa on Karkkilan Kivistönkosken nykyinen pato. Kuvan etualalla näkyy myös padosta tuleva ja tehtaalle vievä jäähdytysvedenottoputki. Alemmassa kuvassa on graafinen havainnekuva – näkymä osittain puretusta padosta ylävirtaan. Havainnekuva antaa suuntaa sille, miltä pato ympäristöineen näyttäisi, mikäli pato osittain purettaisiin. Padosta voitaisiin jättää jäljelle joitain rakenteita muistuttamaan sen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Tehtaan vedenottoputki sijoitettaisiin kulkemaan vasemmalle rantapenkereelle rakennettavan kivisen eroosiosuojauksen sisällä taustalla näkyvän Turuntien yläpuolelle, uudelle pohjapatokoskelle. Patoaltaan poistuessa, nykyisen padon yläpuolinen suvanto muuttuisi nivamaiseksi virtavedeksi. Vedenpinta laskisi heti padon yläpuolella toista metriä, mutta sen vaikutusta voitaisiin tasata kiveämällä.

Kuvamanipulaatio, Janne Rask. (LUVY)

Karkkilan koskireitin uusi koski, pohjapatokoski. Mikäli Kivistönkosken pato purettaisiin kokonaan tai osittain, pohjapatokoski säilyttäisi Pyhäjärven vedenkorkeuden, tasaisi Pyhäjärven vedenkorkeusvaihteluita ja alentaisi tulvakorkeuksia.

Kivistönkoski. Kosken yläpäässä näkyy Kivistönkosken nykyinen pato ja oikealla rannalla entisen myllyrakennuksen betonirakenteita. Oikealla kuvamanipulaatio koskesta ilman patoa ja betonirakenteita. Kuvamuokkaus Janne Rask.

Raportit ja liiteaineistot

1. Teknistaloudellinen vaihtoehtoselvitys, Maveplan Oy
   • Liite 1, luonnonmukaisen ohitusuoman linjaus
   • Liite 2, Uoman pituus- ja poikkileikkauskuvat
2. Vesistötoimikunnan päätös vuodelta 1938, patolupa
3. Arkeologinen inventointiraportti, Maanala Oy
4. Putkilinjauksen vaihtoehtotarkastelu, asemapiirustus, Watec Oy
5. Teollisen muotoilun ja taitorakentamisen kriteerit täyttävä vaihtoehto tekniselle kalatielle, Juhani Risku, Risku Design